Weimarinseisoja

Huom! GNG:ssä ei ole yhtään virallista weimarinseisojaa, mutta Hyena muistuttaa ulkonäöllisesti erittäin paljon tätä rotua, joten on olettu, että se olisi weimarinseisoja.

Yleistä

Weimarsinseisoja on vanha rotu ja ensimmäiset viralliset merkinnät siitä löytyvät 1630-luvulta. Rotuun on alun perin risteytetty pointteria, saksalaisia ajokoirarotuja, vihikoiria ja mannermaisia kanakoiria. Weimarinseisojan harmaa väri vakiintui vasta 1800-luvulla ja tätä suosittua metsästyskoiraa käytettiin paitsi lintukoirana, myös suurriistan metsästykseen sen rohkean luonteen vuoksi.
Rotu hyväksyttiin virallisesti Saksassa vuonna 1896. Nykyisin rotua käytetään metsästyskoirana sekä vahti- ja palveluskoirana sekä pelastus- ja tottelevaisuuskoiratöissä. Esim. Englannissa weimarinseisojaa on käytetty jonkin verran myös poliisikoirana. Rotua pidetään myös jonkin verran pelkkänä näyttelykoirana. Metsästyskoirana weimarinseisojaa käytetään lähinnä seisovana ja noutavana koirana. Weimarinseisoja noutaa riistaa usein myös vedestä.
Suomeen ensimmäiset weimarinseisojat tulivat vasta 1970-luvulla ja tämän jälkeenkin rodun suosio on pysynyt melko pienenä.

Ulkonäkö

Weimarinseisojasta käytetään joskus myös nimitystä ”harmaa aave”, joka johtuu sen harmaasta väristä sekä erikoisista meripihkanvärisistä silmistä. Weimarinseisojat ovat eräitä suurimpia lintukoiria ja ne painavat noin 30-35 kiloa.
Rodusta on kaksi erilaista turkkimuunnosta: yleisempi lyhytkarvainen sekä pitkäkarvainen, jossa turkki on noin 2-3 senttiä pitkää.

Muuta

Weimarinseisoja on luonteeltaan rohkea ja älykäs ja se vaatii paljon liikuntaa ja tekemistä. Kerrostaloasujaksi sitä ei voi suositella, sillä tylsistyneenä se voi alkaa purkaa energiaansa huonekaluihin.

Lähdeluettelo

Tapio Eerola: Suomen koirarodut (Tammi)
Saki Paatsama: Suuri suomalainen koirakirja (Otava)
Saksanseisojakerho