Kirjoittaja Zinclair » 28.10.2021 12:30
Mielestäni Euroviisut voi jakaa kahteen luokkaan: alkuperäiset viisut, eli vuodet 1956–1998, ja nykyviisut vuodesta 1999 lähtien. Tämä jako on sen takia, koska vuonna 1999 kilpailuihin tehtiin kolme valtavaa muutosta, jotka ovat muuttaneet kilpailun luonnetta merkittävästi:
1. Kappaleita ei enää tarvittu esittää omalla äidinkielellä. Poikkeusvuosia 1973–1976 lukuun ottamatta oli viisuissa tähän asti ollut pakko laulaa jollakin maansa virallisista kielistä. Vaikka tämä usein johti siihen, että menestyneimmät viisut oli laulettu kielillä, joilla oli paljon puhujia, niin kyllä muillakin kielillä oli mahdollista menestyä, kuten vaikka vuoden 1995 viisujen top 9 -lista todistaa. Ja toisaalta, ei se englannin kielen käyttö ole erityisemmin parantanut ainakaan Suomen menestystä 2000-luvulla, varsinkin jos vertaa 70- ja 80-lukujen "huippuvuosiin", jolloin Suomi oli monta kertaa top 10 -kärjessä.
2. Puhelinäänestys otettiin mukaan pisteytykseen. Aikaisemmin kilpailukappaleet arvosteli ainoastaan jokaisen maan virallinen tuomaristo, eikä yleisöllä ollut pisteytykseen mitään valtaa. Juuri tätä puhelinäänestyksen mukaanottoa on syytetty kilpailun politisoitumisesta. Tietty jonkinasteista politiikkaa on ollut mukana jo alusta asti, sillä tämän kokoluokan kisoista sitä olisi aika mahdotonta kitkeä pois (ellei sitten kilpailua muutettaisi pelkäksi konsertiksi, mutta jotenkin epäilen, että tämä ehdotus saisi suurta kannatusta...). Esimerkiksi Euroviisujen tunnetuin kommentaattori, Englannin Terry Wogan, lopetti yli 30-vuotisen uransa vuonna 2008 kyllästyttyään kilpailun poliittiseen ilmapiiriin. Eittämättä jotain on muuttunut, jos politiikka vasta nyt menee yli, sillä Wogan oli tunnettu jo aikaisemminkin sarkastisesta ja kyynisestä asenteestaan Euroviisuja kohtaan.
3. Elävän musiikin käyttö lopetettiin. Aikaisemmin jokaisen maan tuli lähettää kapellimestari johtamaan kilpailupaikan orkesteria maansa esitykselle. Tämän vuoksi laulujen sovituksella oli iso merkitys. Esimerkiksi Suomen 90-luvun finaaliesityksiä on kritisoitu kapellimestari Olli Ahvenlahden sovituksista, jotka eivät olleet Suomen kappaleita aikaisemmin sovittaneen ja kapellimestarina toimineen Ossi Runnen tasoa. Nykyisinhän kaikki musiikki laulua lukuun ottamatta tulee suoraan taustanauhalta. Osuvasti onkin sanottu, että nykyviisut ovat maailman suurimmat karaokekilpailut.
Kun olen selaillut läpi Suomen jokseenkin tummanharmaata euroviisuhistoriaa, niin yksi tekijä erottuu joukosta: säveltäjä Petri Laaksonen, jonka kappaleet ovat tuttuja varmasti monille muillekin kuin vain viisufaneille: Eläköön elämä (1985, 9. sija), Sata salamaa (1987, 15. sija), Oot voimani mun (2000, Suomen karsinnan 2. sija) sekä muutama muu karsintoihin jäänyt kappale. Huomionarvoinen seikka on, että vaikka jokaisen vuoden edustuskappaleesta on aina ollut eriäviä mielipiteitä, niin Laaksosen kappaleita pidetään lähes yksiäänisesti oikeina valintoina, vaikka menestystä ei herunutkaan. Varsinkin tuota vuoden 2000 karsintaa on pidetty yhtenä Suomen viisuhistorian pahimmista munauksista, koska rannalle jäi myös Nightwishin Sleepwalker (3. sija) ja varsinaiseksi voittajaksi valikoitui monen muun vuoden tavoin lautasellinen kylmää puuroa.
Mitä mieltä olen sitten nykyviisuista? No, mielestäni juuri näiden kolmen muutoksen vuoksi ne ovat menneet vähän plörinäksi, eivätkä välttämättä vain vähän. Nämä muutokset heijastavat sitä yleisesti tunnettua tosiasiaa, että viisujen painotus on 2000-luvulla siirtynyt varsinaisen musiikin sijasta esiintyjiin ja lavashow'hun, ja samalla entisaikojen pukujuhlat ovat muuttuneet festaribileiksi. Viisut myös muistuttavat vuosi vuodelta enemmän showpainia: joko on tosifani tai sitten hämmästellään ulkopuolella, miten jotkut jaksavat kuunnella katsella tällaista käsikirjoitettua farssia. Eniten minua hämmästyttää asenne, että Euroviisut on aina ollut ja tulee olemaankin pelkkää kitschiä. Kyllä tähän 65-vuotiaaseen laulukilpailuun mahtuu hyvääkin musiikkia – jos ei aivan lähivuosilta, niin ainakin sitten kun uskaltaa kurkistaa kilpailun historiaan.
