13. Uskollinen kuolemaan saakka

[Uru]

Mielenkiintoisena seikkana: Orionissa ei oikein vieläkään ole selkeää, suoraviivaista juonta, jos vertaa esim. Weediin. Tämä on tavallaan kiva, kun tarina etenee melko leppoisasti eteenpäin, mutta osaltaan jäisi toivomaan, että tarinaan tulisi myös hitaasti kasvavaa jännitettä. Toisaalta on mukava, että tarina alkaa purkautua myös tässä vaiheessa.

Takahashi oli ihan tosissaan innostunut näistä vesiputouksista ja mainitsikin ne moneen otteeseen. Ilmeisesti vaikuttava paikka. Olisi kiva, jos muitakin paikkoja käsiteltäisiin näin ja ne pohjautuisivat joihinkin oikeisiin paikkoihin Japanissa muutenkin kuin vain summittaisesti.

Pidin tästä osasta paljon, koska mukana oli taasen paljon suosikkihahmojani. Masashige aloitti katumusarkkinsa ja täytyy sanoa, että kävi vähän tätä töpeksinyttä kolmikkoa sääliksi. Eivät ole ihan niitä fiksuimpia ja Masamunelta voi tulla aika kovaa palautetta siitä, että pentuarmeija menetettiin. Masashigeakin kävi sääliksi, kun aluksi niin ystävällinen Rigel muutti mieltään Kisaragista ja tämän perheestä kuultuaan. Tämän kohtauksen kehittymistä jäi odottamaan ihan mielenkiinnolla.

Kamakirin poikien menneisyydestä kerrottiin vihdoin. Suomennoksen myötä tuli pieni lisä Kamakirin puolisoon: se ei ollut vain nyrkkeilysäkki, vaan joutui Kamakirin vihan kohteeksi, koska vastusti tätä ja piti muiden puolta. Mukavaa, että naishahmoon tuli hieman vahvuutta ja pennut taas olivat "avuttomia", vaikka olivatkin uroksia. Yllätyin siitä, että Kamakiri uskalsi käydä veljiensäkin kimppuun. Nyt selvisi myös kaikkien nimet, mutta enpä itse osaa näitä lempihahmojani vieläkään erottaa toisistaan.

Aloin myös pitää Kenshinistä enemmän. Hyvä, että se selvisi hengissä. Gennai ei ole oikein saanut Giniltä oppia vihollisten puuhunkiinnitykseen...

Ja sitten valtias... En osaa vieläkään sanoa mielipidettäni tähän hahmoon. Se ei jotenkin kuulu Ginga-maailmaan. Muistaakseni tämä katseella tappaminen oli se asia, josta japanilainen yleisö älähti aikoinaan tosi kovaa ja valtiaan voimat eivät sitten tästä kehittyneetkään hirveästi. (Mikä oli vain hyvä asia. Olisi aika tyhmää, jos joku vain tuijottaisi muita kuoliaaksi.)

Sasuken, Bonin ja Orionin pelleilyitä on yllättävän kiva seurata. Meininki on tosi lapsellista, mutta on kiva, että mukana on myös ihan realistisia pentuhahmoja jatkuvien superjohtajien sijaan.

Tässä kirjassa oli muuten yhdet harvoista Orionin värisivuista, vaikka näkyivätkin meille toki vain mustavalkeina...

[Yamashita]

Takahashi oli ihan tosissaan innostunut näistä vesiputouksista ja mainitsikin ne moneen otteeseen. Ilmeisesti vaikuttava paikka. Olisi kiva, jos muitakin paikkoja käsiteltäisiin näin ja ne pohjautuisivat joihinkin oikeisiin paikkoihin Japanissa muutenkin kuin vain summittaisesti.

Tämä. Kun lueskelin noita sivuja joissa Ouun soturit tutustuivat putousten alueeseen, meikään tarttui se sama into joka Takahashillakin oli asian suhteen. Kun Gingassa on tottunut näkemään hyvin yksitoikkoista metsikköä ja pusikkoa, tällainen vaihtelu luonnonmerkeissä on erittäin virkistävää. Nyt vain jos sitä vaihtelua olisi enemmän jatkossakin, koska Japanissa osaa olla hienoja luonnonmaisemia, esimerkiksi metsä(t) joka toimi inspiraationa Studio Ghiblin elokuvaan Prinsessa Mononoke.

Tässä kirjassa oli muuten yhdet harvoista Orionin värisivuista, vaikka näkyivätkin meille toki vain mustavalkeina...

Tämä ihmetyttää meikää hiukan. Koska painomateriaali saadaan nyt japanilaisilta, eikö heillä ole antaa noita sivuja ihan värillisinä? Värisivujen painattaminen Sangatsulta ja Punikselta kun ei tunnu olevan ongelma missään muussa sarjassa, joten sitä miettii miksei japanilaiset voi antaa värisivuja meille. Nuo mustavalkoiset painokset värisivuista kun näyttää omaan silmääni ikävän rasteroituneilta.

[Uru]

Tässä kirjassa oli muuten yhdet harvoista Orionin värisivuista, vaikka näkyivätkin meille toki vain mustavalkeina...

Tämä ihmetyttää meikää hiukan. Koska painomateriaali saadaan nyt japanilaisilta, eikö heillä ole antaa noita sivuja ihan värillisinä? Värisivujen painattaminen Sangatsulta ja Punikselta kun ei tunnu olevan ongelma missään muussa sarjassa, joten sitä miettii miksei japanilaiset voi antaa värisivuja meille. Nuo mustavalkoiset painokset värisivuista kun näyttää omaan silmääni ikävän rasteroituneilta.

Japanilaisessakin versiossa nämä sivut on mustavalkeita. Vain alkuperäisessä Manga Gorakussa sivut olivat värilliset. Suomijulkaisuissakin kun on värejä käytetty, niin useasti on käynyt niin, että vain aukeamakuva on käytetty ja muut ovat jääneet mustavalkeaksi.

Jotta nämä sivut olisi saanut värillisinä, olisi kuvat pitänyt pyytää erikseen Japanista ja se on aina iso prosessi. Värikuvia ei myöskään todennäköisesti olisi saanut mangan keskelle, vaan ne olisi pitänyt laittaa ekoille sivuille.

[Yamashita]

Tiedän kyllä että värisivut on japanissakin painettu mustavalkoisina pokkariin, mutta ajattelin että japanilaisilla olisi myös antaa nuo sivut ihan värillisinäkin.

Värikuvia ei myöskään todennäköisesti olisi saanut mangan keskelle, vaan ne olisi pitänyt laittaa ekoille sivuille.

Punaisen jättiläisen suomeksi julkaisemassa mangassa, Yotsubassa, oli värisivuja kolmannessa pokkarissa keskellä mangaa (tai oikeammin sen loppupuolella, sivuilla 180-181). Sarjan paperilaatu on kuitenkin eri kuin Gingan suomijulkaisuissa, joten en tiedä sitten miten se olisi Orionissa onnistunut.

[methpring]

Orionia on nyt ilmestynyt tasan vuoden verran. Vielä puolitoista vuotta, ja pääsemme Last Warsin kimppuun, jos se suomennetaan.

Viimeinkin Takahashi kertoo jostakin mielenkiintoisesta esseessään: ensimmäisestä matkastaan Suomeen!

Valtiaan ja Masamunen voisi hyvin kuvitella huutelemaan toisilleen: "Tule tänne!" "Tule itse!"

Masashigen arvet ovat komeat, nyt kun veri on pyyhkiytynyt pois. Mitähän rotua tämä koira on? Pidän edelleen sen silmistä.

Kenshin on kyllä kestävää kamaa, kun ei kuollut tuohon seivästykseen. Vertakaan ei vuotanut paljoa.

Voi, Kamakirin pojat olivat söpöjä pentuina! Mutta niiden sanottiin syntyneen "sodan aikana". Tällä ilmeisesti tarkoitetaan Hougen-saagaa? Kamakirilla ei kuitenkaan ollut narttua tai pentuja mukanaan (eikä Hougen muutenkaan sallinut alaisillaan olevan narttuja), joten pentujen on täytynyt syntyä ja kasvaa ennen Kamakirin lähtöä Hougenin luokse. Tästä päästäänkin Kamakirin historaan. Hiron isä Yukimasa pelasti Kamakirin, kun se oli ajettu laumastaan. Tästä jonkin ajan kuluttua Kamakiri kaappasi lauman, tappoi Yukimasan ja vei Hirolta silmän. Kaksi vuotta myöhemmin Kamakirin ja Weedin laumat kohtasivat ensimmäisen kerran. Siitä Orionin nykyhetkeen on kulunut noin vuosi.

Sirius lähti hakemaan Yamabikolta apua ilmeisesti Akakaman tietämättä? Käskyn antoi Kamajirou, ja Kurokama ainakin tiesi Siriuksen lähteneen, mutta Akakaman sanoista ja käytöksestä päätellen se ei tiedä asiasta, vaikka se oli paikalla, kun Kamajirou antoi käskyn. Käytiinkö keskustelu kuiskaten, ja Kamajirou kertoi asiasta myöhemmin Kurokamalle?

Kamajirou on nyt Masamunen lisäksi toinen, joka on saanut kohtauksia aiheuttavan päävamman battougasta. Ihan loogista, että kaikki eivät koe ihmeparantumista haavoistaan.

[Uru]

Voi, Kamakirin pojat olivat söpöjä pentuina! Mutta niiden sanottiin syntyneen "sodan aikana". Tällä ilmeisesti tarkoitetaan Hougen-saagaa? Kamakirilla ei kuitenkaan ollut narttua tai pentuja mukanaan (eikä Hougen muutenkaan sallinut alaisillaan olevan narttuja), joten pentujen on täytynyt syntyä ja kasvaa ennen Kamakirin lähtöä Hougenin luokse. Tästä päästäänkin Kamakirin historaan. Hiron isä Yukimasa pelasti Kamakirin, kun se oli ajettu laumastaan. Tästä jonkin ajan kuluttua Kamakiri kaappasi lauman, tappoi Yukimasan ja vei Hirolta silmän. Kaksi vuotta myöhemmin Kamakirin ja Weedin laumat kohtasivat ensimmäisen kerran. Siitä Orionin nykyhetkeen on kulunut noin vuosi.

Hm...

Tässä on nyt pakko puhua jostain toisesta sodasta, koska eivät pennut oikein mitenkään ole voineet syntyä Hougen-saagan aikana: Kamakiri oli elossa pentujen ollessa pieniä, joten se ei ollut vielä liittynyt Hougenin armeijaan. Lisäksi, jos emo lähti vasta, kun pennut olivat 7 kuukautisia, oli Kamakiri varmaan elossa vielä tuolloin. Tuskin se olisi lähtenyt pois, kun Kamakiri olisi kuollut: Kamakirin kuolema ratkaisi varmasti suurimman osan emon huolista.

Toisaalta taas: jos pennut olivat jo seitsenkuisia, miksi Kamakiri ei ottanut niitä mukaan? Ehkä se ei pitänyt niitä vaivan arvoisina.

Niin tai näin, Kamakirin pennuilla taitaa olla Weediin vain muutaman kuukauden ikäero, laski miten tahansa.

[Eyveloth]

Olenkohan ainoa joka pitää valtiaan ulkonäöstä? Pidän siitä juuri siksi koska se on niin outo. Vaihtelua ainaisiin samannäköisiin pystykorviin. Pidän kaikista selkeästi erottuvista hahmoista, kuten Masamune, Gennai, Kenshin, Unsai ym. Orionin joukko näyttää muihin verrattuna aika tylsältä. Olen alkanut pitää myös Kamakirin pojista ja Masashigesta, vaikken aiemmin niistä piitannut.

Mutta, osa oli hyvä niin kuin aina. Harmi ettei Orionista ole animea...

[Kiatsu]

Osan ehdottomasti parasta antia oli tämä kovin Hyenalta näyttävä koira. Hyenaan verrattuna tämä tapaus oli kuitenkin huomattavasti rohkeampi ja jopa röyhkeäkin. Tähän hahmoon odotinkin selkeyttä ja tutustumista suomimangan myötä.
Sitten nähtiin toinenkin uusi tuttavuus, joka vähän haastoi Kenshiniä. Kenshin näytti kieltämättä typerältä, kun kysyi vuoren sijaintia. Ei tullut yllätyksenä, ettei Masamune ollut itse menossa vuorille. Tässä kohtaa kiinnostikin, että miten Kenshin onnistuisi tehtävässään.
Sanadapas oli armollinen Masashigeä kohtaan. Vähän masensi Masashigen kohdalla, ettei hänkään ollut niin hyvä vihollinen kuin olisin toivonut. Aika yleinen ongelma monessa sarjassa, että viholliset taantuvat.
Kenshin törmäsi matkallaan naaraaseen ja pentuihin. Jos Gennai ei olisi tullut, olisikohan Kenshin mennyt kiristämään naarasta ja siten näytetty naaraiden huonoa asemaa sarjassa jälleen? Gennai oli suorastaan pelottava siinä, miten se kävi päälle. Kenshinkään ei enää pystynyt hallitsemaan tilannetta niin hyvin ja ehkä itsekin menetin vakuuttumiseni hahmon taistelutaidoista. Mutta oli jotenkin niin upeaa nähdä kaksi vahvaa hahmoa taistelemassa, joista kumpikin oli niin uskollinen johtajalleen. Luovuttaminen ei tullut kysymykseenkään.
Pidin siitä, että Kamakirin poikien suhde vähän kärsi. Samalla Siriuskin sai tilaisuuden lähteä tekemään asioita haluamallaan tavalla.
Aloin jostain syystä kaivata Jeromea lukiessani Masashigen kommentteja kasvatuksestaan ja tappamisesta. Kivaan käänteeseen Takahashi kyllä osasi lopettaa tämän osan. Hänen viimeisessä tekstissään kävi jälleen ilmi, miten tärkeitä me fanit olemme hänelle. Niin vaatimaton mies muutenkin.