Byakuren No Fang

[Murder]

Nyt on tämäkin sarja suomennettu.

Dokuganryūn menneisyys on ärsyttävän hyvin samanlainen kuin Benizakuran, tällä kertaa pentuja oli vain enemmän ja pentu kärsi vahinkoakin menettämällä silmän. Taitaa Takahashi pitää tällaisista pentuna heikko, aikuisena vahva -hahmoista (Riki, Benizakura, nyt Dokuganryū).

Zero-paran kurkku joutuu kyllä koville. Sivulla 30 häiritsee kun sanotaan peräkkäin kahteen kertaan "Sen oikea silmä on yltä päältä veressä!" ja taisi olla samassa pokkarissa toinenkin samanlainen toisto-kohta.

Ken'oon (hassu nimi) menneisyydessä ihmetytti että auto oli ihan rutussa mutta pentu ei saanut naarmuakaan. Kaipa sen pieni koko sitten jotenkin pelasti sen. Ja mistä tuo autonromu nostetaan? Se näyttää vähän vedeltä, mutta ei voi kovin syvä olla kun pentukin siinä makaa ja seisoo.

Anzailla ja Unryuulla on julmat keinot. Purra nyt toisen katkennutta häntää. Sivulla 172 takauma Zeron emon kuolemasta ei ihan mennyt noin; emo ja pentu kyllä juoksivat, mutta Unryuu ei hyökännyt suoraan niiden kimppuun sivulta vaan juoksi niiden eteen ja pysäytti.

Suvu 185 "Sen (Zeron) korva oli pahasti riekaleina", mutta sivulla 188, korva on kunnossa. Mikälie mahtaa sitten olla "riekaleina".

[methpring]

Koittakaapa lukea sivu 120 ennen sivua 119. Tapahtumat tuntuvat jotenkin loogisemmilta. Sivulla 119 Unryuu iskee kiinni Onifudoon häntään, mutta sivulla 120 Unryuu on selvästi edelleen kiinni Onifudoon kurkussa, mutta irrottaa otteensa, kun Anzai osoittaa Onifudoon katkennutta häntää. Kaikissa japanijulkaisuissa sivut ovat samassa järjestyksessä kuin suomijulkaisussa, joten kyseessä ei ole virhe, ainakaan Suomen päässä. Olisiko Japanissa tapahtunut jokin sivujenasetteluvirhe, kun tarina alunperin julkaistiin?

[multapaakku]

^^ Toisto sivulla 30 on suomenkielisen tekstin latojalle sattunut virhe. Kiinankielisen version pohjalta sivun viimeisessä ruudussa kertojan (ei ottelun selostajan) ääni sanoo suunnilleen "Mutta tämä haava palautti Dokuganryuun tilanteen tasalle…" (idiomaattisesti, en tähän hätään keksi parempaakaan käännöstä, mutta ajatus on, että vaikeuksien jälkeen se sai taistelutahtonsa ja -kykynsä takaisin). "Sen syke lähti äkilliseen nousuun!"

Ihmettelin itsekin Zeron "riekaleina" olevaa korvaa. Takahashilta taisi vain unohtua tämä.

^ Koska minulla on kenties liikaa aikaa itselleni, laitoin sivut kokeeksi oikeaan järjestykseen 118 – 120 ja 119 – 121:





Sommittelu on näissä vähän ongelmallinen, koska sivun 119 ensimmäinen kuva on kieltämättä juuri sellainen, jonka japanilaiset mielellään sijoittavat aukeaman vasemmanpuoleisen sivun yläreunaan. Ajatuksena on, että tämä on ensimmäinen paikka jonka lukija näkee ryhtyessään kääntämään sivua, joten siihen on hyvä sijoittaa jotain näyttävää. Takahashi ei mielestäni juurikaan käytä kyseistä kikkaa, ja methpringin ehdottama järjestys on ehdottomasti looginen.

Irtohuomiona nauroin taas Roo'oolle, kun tämä haukkui Anzaita kakkapyllyksi. Huumorintajuni on selvästi pahaisen kakaran tasolla. Anzain hahmolle on hieman omituista, että tämä puhuu Zeron äidistä empaattisesti "äitinä" sen sijaan, että käyttäisi esimerkiksi sanaa emä.

[Uru]

En itse hirveästi kiinnittänyt huomiota noihin sivuihin, mutta nyt, kun niitä katsoo, niin ne tosiaan tuntuvat olevan väärässä järjestyksessä. Tosin jos kyse olisi virheestä, se olisi varmaan jo korjattu jossain uusintapainoksessa? Voisin kuvitella, että myös tahallinen muutos olisi mahdollinen, koska ilman sivujen vaihtoa, tässä olisi todella raskas yksittäinen aukeama luettavaksi, joka olisi tosi täynnä kasvoja, ruutuja ja tekstiä. Ulkonäöllisesti tämä nykyinen toimii paremmin.

Dokuganryuun ja Ken'oon taustatarinoista pidin. Oli kiva, että tarinassa oli myös muita hahmoja Zeron lisäksi, joiden tausta esiteltiin, mutta johon Makoto ei niin hirveästi ystävystynyt. Pidin myös siitä, miten Dokuganryuussa korostui koira ja Ken'oon kanssa omistaja. Rehellisesti sanoen Ken'oon omistaja olisi minusta ollut paljon mielenkiintoisempi päähenkilö kuin Makoto...

Ken'oon taustatarina oli ehkä viimeinen kertomus, jossa tarinassa käytettiin paljon aikaa. Ken'oon ja Zeron taistelu oli lyhyt, mutta pidin sen toteutuksesta. Onifudoon taistelu korosti taas vastustajan julmuutta, mutta täytyy sanoa, että olisin toivonut tähän räväkämpää pahista. En välttämättä Yamaton liito-oravia ja natseja, mutta jotain näyttävämpää ja mieleenpainuvampaa. Rehellisesti sanoen hädin tuskin tunnistin Anzaita tämän osan aikana ja piti nämä nimetkin luntata tästä.

Zeron ja Unryuun taistelu oli jotenkin laimea. Siinä keskityttiin liikaa uhoileviin omistajiin ja taistelu koostui kokonaisuudessaan pattitilanteesta, jossa koirat pitivät toisiaan kiinni. Zeron korva aiheutti kyllä hämmennystä. Tosin superparanivathan Zeron muutkin haavat samalla. En myöskään pitänyt Unryuun kuolemasta: se oli lopulta vain koira, joka teki sen, mihin se oli koulutettu. Ei se ollut mitenkään paha tai ilkeä.

Ja näin päättyy Zero... Itselleni sarjan parasta antia olivat osissa 2 ja 3 olleet Takahashin haastattelut. Ne olivat todella syväluotaavia ja pidin niistä kovasti. Kokonaisuutena Zero ei tehnyt minuun kovinkaan suurta vaikutusta: en varsinaisesti pitänyt kenestäkään hahmosta, en asetelmasta ym. Sarja oli luettava ja Takahashin piirrosjälki on tässä tosiaan parhaimmillaan.