Anttu kirjoitti:Huomasiko kukaan muu, että sivulla 87 yhdestä ruudusta on unohdettu suomentaa pari puhekuplaa?
Kappas, niinpäs onkin. Ne ovat tyhjinä

Tuskinpa Toshi mitään tärkeää tuossa sanoi..
Mutta siis, tänään ostin mangan itselleni ja lukaisin jälleen heti läpi.
KARADAKI TOMONOli kivaa lukea tarinaa vaihteeksi jostakin muusta kuin tutusta hahmosta. En tiennytkään ennen suomennosta tarinan liittyvän Oun sotureihin, vaan kuvittelin sen aina olevan joku random tarina. Kuvalukemalla tarina oli japanilaisessa versiossa todella boring ja pelkäsin pettyväni tarinaan, mutta kyllähän tämä aikas mainio oli. Hauskaa, että päähenkilönä oli luppakorvainen koira ja tuntuu, että Takahashi on nyt panostanut enemmän erirotuisten koirien laittamiseen tarinoihinsa, kun pystykorvat tuppaavat viemään kaiken kunnian.
Kokonaisuudessaan tarina oli hyvin opettava. Se näytti, että nykypäivän nuorisolla on aivan hukassa käytöstavat, eivätkä he oikein osaa arvostaa vanhempien tekemiä urotekoja
Tarinassa oli myös metsästyskoiria, jotka suojelivat Tomonia myöskin. Hauskaa nähdä villi- ja metsästyskoirien kohtaamisia.
BENIZAKURABenizakuran lapsuudentarinaa olisi ollut kiinnostavaa lukea useamman osan verran. Tarina oli hyvä, mutta odotin enemmän perehtymistä taistelukoiramestarimme koulutukseen, koska mielestäni tarina näytti keskittyvän vain Benizakuran kasvamiseen. Olisin myös halunnut nähdä kohdan, jossa nuoret taistelukorvat purevat Benizakuran korvat irti ja moni muukin tieto olisi ollut hauska lukea. Benizakura ei ole koskaan oikein mikään suosikkihahmoni ollut, mutta tämä tarina teki siitä silmissäni vieläkin kiinnostavamman. Harmi, jos Takahashi ei julkaise tarinoita lisää hahmosta.
Nuori Benizakura oli oikein suloinen, ehkä liiankin suloinen olemaan uskottava ja pelottava taistelukoira. Vaikka tarinasta pidinkin todella paljon, minua jäi hieman ärsyttämään Ginga Densetsu Rikissä oleva " pienestä ja heikosta pennusta kasvoi suuri ja vahva koira" teema, mutta toisaalta olisi ärsyttänyt sekin, jos Benizakura olisi ollut lapsesta saakka sellainen kuin hänen ahne valkoturkkinen veljensä.
GANINGanin oli ehkä suurin syy, miksi innostuin Shin Gaiden 2:sen suomentamisesta niin paljon. Tämä tarina oli tosi kova pettymys. Alku oli todella mielenkiintoinen ja pätkän juoni oli myös selkeä, mutta ei tarvinnut kuin pari sivua kääntää ja tarina loppui kuin seinään todella typerään kohtaan. Olisin niin paljon halunnut lukea Ganinia lisää, koska nyt jäi vaivaamaan niin moni asia: Oliko Akame niminen koira GNG:n Akamen esi-isä? Miksi kogat olivat liittyneet pahan puolelle? Miten ganineita koulutettiin? Mitä tapahtui käärön viemisen jälkeen? ..Ärh. Toivon, että tästä tulisi jokin lisätarina, koska ei tällaisesta pätkästä jäänyt oikein mitään käteen. Tarinaa ei oltu myöskään merkitty sisällysluetteloon, mikä on tosi outoa.
Ganin loppui ennen kuin se ehti edes alkaa. Tosi harmi, onneksi en ostanut Shin Gaiden remixiä, jossa tarina olisi ollut.