Tunnarit ja musiikit

[silverfox]

Pidän molempien sarjojen musiikeista. GDW:n alkutunnarista pidän enemmän kuin GNG:n. Lopputunnarit ovat yhtä hyviä. GNG:ssä yksi parhaista musiikeista on mielestäni Sad Memory Of Father. Minulla alkaa menemään kylmät väreet selkää pitkin, kun se alkaa soida. Ja se on hyvin liikuttava.Tekee aina mieli rueta pillittämään sen soidessa.

GDW:n kaikki musiikit ovat hyviä.

[Yuriko]

En nyt tiedä, minne tämän laittaisi, mutta haluan jakaa tämän asian teidän kanssa ja tunnariinhan tämä liittyy!

Katselin eri maiden kansallislauluista laulettuja parodioita ja katsokaas mitä löysin Japanin kansallislaulun paikalta! :--D Pieni hämmennys tuli kun tätä kuunteli, mutta hitsi kyllä sopi sanat hyvin meidän legendaarisen Hopeanuolen tunnariin. Hauska veto, eikä videoiden tekijä tietääkseni ole edes suomalainen.

[kata]

^Hahhah illan naurut! Kiitos Yuriko linkistä!

[Uru]

Katselin eri maiden kansallislauluista laulettuja parodioita ja katsokaas mitä löysin Japanin kansallislaulun paikalta! :--D Pieni hämmennys tuli kun tätä kuunteli, mutta hitsi kyllä sopi sanat hyvin meidän legendaarisen Hopeanuolen tunnariin. Hauska veto, eikä videoiden tekijä tietääkseni ole edes suomalainen.

Tuo oli kiva löytö. Olen aiemmin tuon kaverin videoita katsonut, mutta jotenkin olen Japanin aina missannut. Kommentteja ei pitäisi lukea, mutta aika pahat haukut oli GNG-musiikki saanut.

[Sir Ruthchyild]

Ꝓarahin Urumin Uru,

Voi minkä tempun menit tekemään! Sitä se pulikointi Juppituubin haialtaassa teettää!


♪♫♪♫♪♫♪♫♪♫♪♫♪♫♪♫♪♫♪♫♪♫♪♫♪♫♪♫♪♫♪♫♪♫♪♫♪♫♪♫♪♫♪♫♪♫♪♫♪♫♪♫♪♫♪♫♪♫♪♫


Ꝓarahin Urumin Uru sekä kaikki ei-Urut,

Käsittelyn alla oleva aihes on siis hopeisena välkkyvän nuolen animaatiosovituksen musiikillinen anti ja patia. Eräs lukuisista mieltymyksistäni—ja kas, m-viiva tuli takaisin! Kohtalo on saattanut meidät jälleen yhteen! Unettomat kaipauksen yöt… ovat nyt menneisyyttä. Nyt saan jälleen uinua kera levollisen mielen.

Spoiler:

Pistokysymys! Kuka on Reiner Knizia?
0-pisteen vihje: käyppäs uudelleen läpi aikaisemmat viestini…

Avaukseni tälle vähänlännälle kirjoitelmalleni on salaisuuksien verhojen raottaminen: J’adore musique de Ginga! Kuten taannoin kirjoitin: Ohmi on geenius isolla Geellä (mutta tässä tapauksessa pienellä koska kyseessä on adjektiivi)!

Olen höristellyt korviani japanimaation musiikkiversumissa, mutta retrospektiivisesti katselmoituna päällimmäisenä makutunteena kirvoittelee kitkerän katkera pettymys: karaoketäht(e)i(t)ä, melodiafobiaa, ”draumaattisia” piano–sello-yhdistelmäkombinaatioita… miten Ohmin onnistuikin niin väistämään näitä japanimaatiomusiikin klisheeviipaleita, joita muut suorastaan tyrkyttävät suuhuni! Splurt—pois, pois suukistani!

En kiellä: ralla-lallattavien japanimaatiomusiikkien maailmankaikkeudessa Gingan musiikin melankolisuudessa on jotain virkistävän lumoavaa… Toki mollivoittoisuus ja sibeliaaninen paatos-aatos ovat suomalaisia piirteitä, ja siten aiheuttanevat tässä subjektiivis-objektiivisessa tarkastelussa lievähköä biassia, mutta, mutta…! Jos pysytään metsien tasolla eikä jäädä tuijottelemaan pelkkiä puita ja pensaita, niin Ginga-musiikkien apeus sopii kokonaisuuteen kuin musta nappi mustaan pikkutakkiin. Ginga ei ole iloinen tarina. Toiselta kädeltä, se ei myöskään vajoa täystyylipuhtaaseen masentelusynkistelyyn, vaan tarjoaa myös optimistisempia näkökulmia, ja tämä onneksi heijastuu myös teoksen musiikillisessa annissa. Onneksi havaitsit tämän, Ohmi! Joltakulta tämä olisi jäänyt oivaltamatta, ja lopputulos olisi ollut pitkäpiimäistä kyynistelyä tahi aerobic-henkistä jumputijumputia. Viimemainitusta voimme sitten nauttia Weed-animaation parissa: loistavaa työtä, Y2K Dogs⸮

Ystäwyydellä,
Sir Ruthchyild
Pilvilinnan epävireinen (yllätys yllätys) triumviraatti
Keskiviikkona 22 p:nä Maaliskuuta
☙❧