12. Veljesriita

[Retropena]

Mangapokkareiden arvosteluja ei ole enää tänne ilmestynyt. Voinko olettaa, että jengillä on ollut samankaltaisia ajatuksia kuin mulla siitä, että Last Warssissa hahmot ovat alkaneet käyttäytymään sen verran oudosti, että ei missään ole mitään järkeä? Oma kiinnostus sarjaan on viime pokkarien aikana hiipunut.

Tässä uusimmassa toivon kipinä taas heräsi. Sähläystä ja typerää kuoleman kitaan heittäytymistä oli taas tarjolla toki, mutta tässä oli monia mielenkiintoisia elementtejä. Ihmisten tuleminen mukaan toi alkuajat mieleen, ja täten karhujen vaarallisuus jotenkin konkretisoitui itselleni entisestään. Syy tähän on varmaan siinä, että alkuperäisessä hopsussa karhujen vaarallisuus esiteltiin niiden vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa. Se meni näin ihmisenä ihon alle.

Kun ihmiset aloittivatkin kunnon massacren, niin asetelma tuntui kääntyvän päälaelleen. Ei enää ollutkaan selkeää, että kuka oli se suurin pahis, taino fyysisen suuruden suhteen ei kyllä ole epäselvyyttä.

Siriuksen sokea päättäväisyys oli siinä rajoilla, että se olisi alkanut tuntumaan epäuskottavalta. Toisaalta niin monen muun hahmon järjetön itsemurhavietti on maratoonannut itsensä rajan yli jo Orion saagan puolella, joten liputan vielä Siriuksen uskottavuuden puolesta. Nuorena sitä meinaan usein on jonkun ihannemaailman vietävissä, ideologioidelle kättä pidempää.

Siriuksen puheissa on perää, vaikka karhut nähdäänkin syystä armottomina murha/syömä -koneina. Oli freesiä, että Akakabuton absoluuttista pahuutta kyseenalaistettiin. Ihmiset tunkeutuivat hänen reviirilleen ja hommat meni mullin mallin. Eihän Akakabuton reviiri ollut koirien alunperin? Tässä annettiin se kuva, että ihmisten myötä Akakabuto tunkeutui koirien reviirille, mutta eikö Riki pistänyt koiralauman vasta kasaan Akakabuton mayhemin jo alettua? No näihin kysymyksiin ei taida olla selkeitä vastauksia. Oli kuiteskin todella todella freesiä tuoda tuota näkökulmaa mukaan, ettei kukaan osapuoli tässä karhusopassa ole niin puhtoinen kuin voisi luulla.

Siriuksen epätoivo sai mukaansa tempaavan toivottomat mittasuhteet, kun hän järjettömästi lähti varoittamaan karhuja lähestyvistä ihmisistä ja .... PAM! Se kuva, missä se karhu sai kuulan kalloonsa, se jotenkin musersi ja alleviivasi Siriuksen ihanteiden mahdottomuuden. Voi kunpa se olisikin mahdollista..

Last Warssissa ollaan hyvin alleviivattu Monsoonin pelkoa, ymmärrettävää pelkoa ihmisiä ja koiriakin kohtaan. Se on ollut siistiä hänessä, pahiksen heikkoudet selkeästi esillä. Tämä puoli toi mielenkiintoisen tilanteen tässä pokkarissa, kun Monsoon pakeni omaan suuntaansa muiden karhujen kokoontuessa toisaalle. Oli sydäntä särkevää nähdä karhualaiset armottoman tulituksen kohteena samalla, kun he huusivat kauhuissaan apua Monsoonilta, ja Monsooni pakeni pakenemistaan.

Tämä pokkarin loppuosa oli tavallaan timanttista. En enää tiennyt, ketä sympata ja säälin karhuja, Siriusta ja sitten myös jopa näitä alituisesti kamikazea yrittäviä lyhytpinnaisia, jotka Siriusta vastustellessaan toivat kerrankin uskottavasti esiin sen syyn heidän käyttäytymiseensä: nuo pedot, joita Sirius haluaisi suojella, ovat tappaneet ja syöneet monia heidän tovereitaan, ystäviään, läheisiään. Koirien suru menetetyistä ystävistään oli uskottavimmillaan sivulla 110 Orionin suusta (vau, samaistuin Orioniin hetkosen) ja sitten kohtauksessa, jossa Tsukikage ja Toshimitsu (muistaakseni) olivat läsnä.

Paljon hyviä juttuja siis.. massacren silkkaa auttamisenhaluaan suorittaneet ihmiset, Sirius samaistuttavineen ihanteineen ja niiden toimeenpanemisen epätoivo, muiden viha karhuja kohtaan ja suru menetetyistä ystävistään, Monsoonin pelkuruus ja silkka omavaraisuus ja itsekeskeisyys ja muiden karhujen avuttomuus, nyyh.

Crossia ahdistelevat toimittajat ja muutenkin kovin nykyaikainen media-hulabaloo oli tosi freesi kulma näihin Futago-solan eeppisiin käänteisiin.

Kiinnostaisi kuulla teidän mielipiteitä tästä pokkarista! Oliko tässä uusia hyviä juttuja? Onko sarjassa fokus ollut hukassa ja hahmot ihan outoja? Voiko tämä mennä parempaan suuntaan?

[Uru]

Itseltä lähinnä on unohtunut arvostelut ja topicien tekeminen, kun koronavirus vei kaiken huomion ja ajan. Olen myös tehnyt enemmän juttua sitten FB:n puolella.

Pidin tästä osasta tosi paljon. Aiemmat kaksi osaa olivat tosiaan paikoilleen jumahtaneita, kun kaikki hahmot hankasivat eri puolille. Itse en pidä siitä, että ihmiset katkaisivat tilanteen, mutta olen tyytyväinen, että tilanne meni poikki.

Orionin ja Siriuksen riiteleminen oli tässä hyvin realistista ja luontevaa: kummallakin on omat mielipiteensä ja tunteensa, mutta ne käsittelevät niitä eri tavalla. Itse olen tässä Siriuksen puolella, koska sota karhuja vastaan oli itsemurha. Iso syy tässä oli Orionissa, joka sotki kaikki suunnitelmat ja teki oman päänsä mukaan aiheuttaen satoja kuolonuhreja. Siinäkin vaiheessa, kun tappio oli selvä, Orion ei millään asteella ollut valmis peräytymään. Orion on myös uhkailemassa omia puolelaisiaan, jotka ovat sen kanssa samoilla linjoilla. Erityisesti Rigelin uhkaaminen oli todella ala-arvoinen veto. Siriukselta taas oli hyvin lapsellista yrittää ottaa sirppiä itselleen.

Tämä menee vähän arvailuksi, mutta muistaakseni Riki oli kerännyt alueella jo entuudestaan olleet villikoirat yhteen ja tehnyt niistä yhden voimakkaan lauman. Sniper havitteli aluetta itselleen ja piti Akakabutoa kilpailijana siinä missä Rikiäkin.

TLW:n isoin ongelma on minusta ehkä siinä, miten se nosti alullaan odotukset niin korkealle. Ensimmäiset 5-6 pokkaria olivat kuin paluu GNG:n keskimmäisiin osiin ja sen jälkeen ihan tällainen hetken pysähtyminen tai epämääräisyys tuntuu tosi ankealta. Itsellä iso ongelma on myös siinä, että TLW ei koskaan tunnu käyttävän koko potentiaaliaan.

Asetelmasta pidän myös paljon, vaikka olisi minulle kelvannut myös klassinen hyvä vs. paha tarina. Monsoon on oikeastaan koko Gingan monimuotoisin pahis, sillä sen taustatarina sitoutuu niin vahvasti aiempiin tarinoihin. Monsoon on sitä kautta hyvin sympaattinen ja sitä ymmärtää, mutta toisaalta sen tekoja Bobia kohtaan ei voi hyväksyä mitenkään ja myös koirien syöminen on rajua. Toisaalta: myös koirat söivät karhuja Gingassa, joten Monsoonilla on aivan samanlainen syy vihaan kuin koirilla. TLW on myös laajentanut Gingan maailmaa ja hyvään suuntaan: aluksi en pitänyt koiratulkki-jutusta, mutta näin jälkikäteen siinä on järkeä. Myös Jerome osasi puhua P4:lle, joka puhui "vierasta kieltä" eli mustalla pohjalla.

Pidin itsekin toimittajista, koska tietenkin niitä tulee paikalle härkkimään.

[Kiatsu]

Oli kiva nähdä Hidetoshia ja Daisukea auttamassa. En kokenut, että he olisivat olleet mitenkään tiellä. Tämä sopi vain yhteen Monsoonin menneisyyden kanssa.

Minulle oli ehkä hieman tylsää, että yhteenotto kai-koirien ja Monsoonin välillä päättyi noin pian. Vasta muisteltiin Akatoraakin. Mutta toisaalta sitä kaipasi vähän muuta menoa taistelemisen sijaan.

Minusta oli outoa, että Sasuke oli vielä elossa tässä osassa. Ei oikein sopinut yhteen edellisen osan kanssa, jossa hahmolle jo ikään kuin tehtiin kuolemaa. Siihen oli kaikki aineksetkin, kun Sasuke oli menossa rajalle. Äh. Tai sitten olen vain kyllästynyt Sasukeen.

Daisuke tarraamassa Siriuksen pyllyyn oli jotenkin koominen näky.

Olisin halunnut tietää, että miten Sirius olisi selvinnyt noista karhuista kerta oli jo vähän menossa heitä vastaan. Eli tässä kohtaa oli vähän tympeää, että noita karhuja ammuttiin useampi kerralla. Vähän olisin toivonut, että Sirius olisi jäänyt alakynteen.. Ehkä olisi oppinut jotain.

Monsoon se vain tallailee omia polkujaan, eikä välitä vaikka alaisensa ovat hädässä.