Last Wars, viimeinen luku

[Uru]

Hm, en olekaan täällä kommentoinut viimeistä lukua.

Itse viimeiseen lukuun olen pettynyt: se jätti liian paljon juonia avoimeksi ja hahmoja näyttämättä. Ylipäänsä se eteni liian nopeasti ja päättyi töksähtäen. TLW:n takakansi onnistuu minusta luomaan enemmän tunnelmaa kuin tämä luku itsessään.

Mutta itse lopusta pidin. Olen pitkään toivonut, että Gingassa olisi tällaisia synkempiä loppuja kuten GNG:ssäkin oli eli kaikki eivät elä onnellisesti elämänsä loppuun asti, vaan joku päähenkilöistä kuolisi. Sirius on oma suosikkini Weedin pennuista ja en osannut odottaa sen kuolevan, mutta pidin kuitenkin siitä, että se kohtasi tässä loppunsa. TLW olisi kaivannut samanlaisen lopetusluvun kuin Orion, WEED tai GNG eli hahmot olisivat palanneet kotiin, kuolleita olisi surtu jne. Tässä oli kuitenkin paljon tunteikkaita kohtauksia.

Sivuhuomio: manga-versioon on lisätty Ginin silmiin kyyneleitä, jos ruutua vertaa Gorakun vastaavaan.

[Raezla]

Last Warsin päätös oli minusta todella masentava. Omat sympatiani olivat 110% Siriuksen ja Monsoonin puolella ja turhautti todella, että koirista, joiden kuuluisi olla anteeksiantavaisia sankareita, tehtiin häijyjä kostonhimoisia murhaajia. Miksei Monsoonin voitu vain antaa olla? Ymmärtäisin, jos se olisi hyökännyt Ohuun uudelleen, mutta tuo kostoretki oli aika katala, enkä osaa tuon jälkeen pitää Orionia, Weediä tai Giniä mitenkään hyveellisinä ja ihailtavina henkilöitä. Orioniin ja ehkä jossain määrin Giniinkin tuo vielä sopii, mutta Weedin ristiriitaiseen tekopyhyyteen tuli nyt kyllä Monsoonin kokoinen kirsikka kakun päälle. (Joskus aikoinaan Hougenin armahtamisesta puhuttaessa naureskeltiin, että Weed olisi varmaan armahtanut Akakabutonkin. Monsoonin kohdalla olisin kaivannut sitä kaikkia rakastavaa sinisilmäistä Jeesus-Weediä, mutta ei...) No jaa, en Weedistä alunpitäenkään tykännyt. Pahiten ehkä kolhaisee vanha ja rakas Gin, jota olen tottunut pitämään oikeudenmukaisena esikuvana ja roolimallina. Jollain asteella tämä pilaa hahmon silmissäni - Gin, sinusta on tullut vanhemmiten täysi *****u.

Orion nyt on aina ollut tuollainen ja toki se toimii tarinallisesti, että veljekset ovat erilaisia. Pentuiässä vielä pidin Orionia hauskana, mutta aikuisiällä tuon sortin vaikea luonne kyllä heitti hahmon nopeasti pois suosikkihahmoistani.

Siriuksella hahmokehitys ja kasvu mielestäni toimii. Ensin vastuullinen isoveli, sitten Kamakirin poikien riepottelemana ja näitä ymmärtävänä tyyppinä. Haluan nyt lukea Orionit kunnolla alusta loppuun ihan vain nähdäkseni Akakaman ja Siriuksen välisen vuorovaikutuksen koko matkalta.

Monsoon oli toki kömpelö pälli ja vähän turhan omapäinen, mutta jotenkin katson sen tekemiä pahojakin virheitä läpi sormien ihan vain, koska olin loppuun saakka aika innoissani Siriuksen ideasta saada karhukoirasuku ja Akakabuton suku elämään sovussa rinnakkain. Sen tason rauha olisi ollut upea päätös sarjalle, mutta ei sitten.

Minusta ärsyttävää, ettei Siriusta noin ylipäätään kuunneltu juuri kenenkään toimesta. Jopa Shion oli melko epäileväinen, mutta se ja Akakama kuitenkin vähän tulivat vastaan, minkä vuoksi näistä hahmoista pidänkin nyt huomattavasti enemmän kuin kenestäkään muusta tässä saagassa olleesta. Turhautti, kun Monsoonin tappamista oikeutettiin omaisiaan surevien halulla kostaa sivuuttaen täysin se, että Monsoon oli alkujaan toiminut ihan samanlaisen koston siivittämän vihan vallassa.

Mälsä lopetus. Vähän jännittää, miten saan potkittua tämän jälkeen itseni lukemaan Noahia, mutta yritetään.

[Lumo]

Manga on ollut jo pitkään hyllyssä, mutta ei ole ollut kunnolla motivaatiota tai halua lukea sitä. Täytyy myöntää, että nytkin meni kyllä vähän enemmän selailuksi kuin lukemiseksi, mutta sain kiinni tärkeimmistä kohdista.

Harmittaa ihan pirusti, miten sarjalla oli aluksi niin paljon potentiaalia ja sitten kävi näin. Olisihan tämä siis huonomminkin voinut päättyä (ja olen jopa hieman iloinen että loppui, koska en ollut pitänyt juonesta enää vähään aikaan), mutta varaa olisi ollut paljon parempaan. Eniten olisin kaivannut vielä edes muutamaa lukua lisää, joissa olisi käyty läpi taistelun jälkeistä aikaa, mikä on nyt sitten ilmeisesti siirtynyt Noahin juoneen. En ala käymään läpi mitä mieltä olen hahmoista ja heidän motiiveistaan, koska siitä tulisi raamatun mittainen teksti.

[Nekotin]

Olen hieman myöhässä hyppäämässä tähän junaan, mutta sain vihdoin aikaiseksi lukea koko sarjan, kiitos paikallisen kirjaston, joten tässä ollaan. Ja päätän nyt kirjoittaa koko sarjasta enkä vain viimeisestä luvusta.

Alkuun Monsoon vihollisena vaikutti mielenkiintoiselta, koska sen puhetta ja ajatuksia pystyttiin ymmärtämään. Se saatiin sidottua tarinaan hyvin, koska hahmona se oli kohdattu "jo" Hopeanuolen aikaan eikä täten tullut puskista ihan uutena vihollisena. No, tässä taitaakin olla kaikki positiivinen mitä minulla on sanottavana.
Mangana Last Wars on selkästi heikoin niin tarinallisesti, juoneltaan, pituudeltaan kuin hahmoiltaan. Sirius ja Orion ovat ainoat jotka omaavat minkäänlaiset mielipiteet sekä omat päämäärät. Kaikki muut hahmot, sellaisetkin kuin Hopeanuoli ja Akame, ovat selkeästi sen verran seniilejä etteivät osaa lainkaan tehdä omia päätöksiä. He toimivat ruutujen täyttäjinä.

Weed oli oman sarjansa aikaan monien mielestä ärsyttävä päähenkilö, koska se puolusti kaikkia ja halusi maailmaan hyvää (tietyissä rajoissa). Joten miten kukaan ei ollut oppinut sen pentuajoista ja kokivat Siriuksen omana ongelmana, vaikka tämä selkeästi ajatteli samalla tavalla kuin isänsä nuorena? Weed itse olisi voinut pohtia jossain välissä miten Sirius muistuttaa häntä. Vaan ei, Weed käskee poikaansa painumaan muualle ja myöhemmin väittää kirkkain silmin ettei hän aseta poikiaan paremmuusjärjestykseen.

Mikä tämä mangan loppu oli? Oli pakko googlettaa, että vieläkö on yksi manga luettavana muttei ollut. Loppua olisi voitu vielä hioa, jos sarjaa olisi lyhennetty puolivälistä. Se oli turhaa soutamista, juupas eipäs, kaikkien välillä.
Ei jatkoon.