Kaksoissola

Katse kiinnittyi heti upeaan kanteen. Tykkään erityisesti auringonlaskuista, joten kansikin on yksi lemppareistani.

Olen tyytyväinen, kun Shikokun taistelusta päästiin. Oli jotenkin tylsää luettavaa, vaikka taisteluista yleensä pidänkin. Terumunen kuolema oli minun mielestäni liian nopea. Olisin toivonut, että se olisi saanut haavoitettua edes yhtä, mutta vihollinen kaatoikin sen yhdellä iskulla. Aikuistunut Kotetsu on aika uuh-pakkaus. En pidänyt pentu-Kotetsusta lainkaan GDW:n aikoihin.

Pidin, kun Kenshin pääsi pitkästä aikaa loistamaan jahtaamalla Orionia. Vaikuttaa potentiaaliselta tyypiltä, vaikka pahista palveleekin. Sitten päästiin taas huumorin pariin, kun kuhmupäinen Bon teki Sasukesta lakeijansa. Osan lopussa näyttäytyi myös Tenka, joka on erikoisen näköinen koira. Pidin tästä osasta enemmän, kuin Shikoku-taistelun osista.

Eräs asia hämmensi itseäni hieman tässä osassa. Sivulla 132 lukee näin: Masamune näki ensimmäistä kertaa uroon, joka ei kaatunut sen ganintousta. Mikä ihmeen ganintou? Onko tuo ningatou kirjoitettuna eri tavoin/väärin vai jotain ihan muuta? Jos joku omistaa japaniversion, voisiko tämä tarkistaa miten tuo on alun perin kirjoitettu?

^Tarkistin, se on Ningatou väärinkirjoitettuna.

Minua ärsytti, miten Terumune ”laski” vähän hahmona. Häntä vain riepoteltiin helposti ja terveyskin alkoi reistailla vielä pahemmin taistelun yhteydessä. Äsh, Terumunea oltaisiin voitu kunnioittaa vähän enemmän ja ylläpitää sen karismaa. Vielä rumemman tästä teki se, että Rigel ehti karkuun.. Toisaalta en muutenkaan tykännyt tästä, miten Takahashi oli kohtauksen ajatellut ja toteuttanut. Rigel parka..

Kotetsun näkeminen piristi, hahmona hän on kyllä parempi GDWO:n puolella. Silti hänen ja siskonsa suhde oli GDW:ssä aivan ihana..
Oli jännää, että Kotetsu noudatti noiden kai-koirien ohjeita ja toimi heidän kanssaan yhteistyössä. Minulla tuli muuten koirien ulkonäöstä/värityksestä mieleen Kai no san kyōdain näätä.. Pidin Rigelin uhmakkuudesta, minkä seurauksena hän otti yhteen Kurokirimarun kanssa. (Sivulla 73 hahmoa kutsutaan muuten Kurokiriksi.) Hauskaa, miten Kurokirimaru suhtautui siihen niin huumorimielellä.

Orionin ja Masamunen yhteenottoa on välillä tylsää seurata, kun siinä ei tapahdu oikein mitään/se on sitä samaa vanhaa taistelua. Näin ollen pidin siitä, kun Masamune kävi Shirozarun päälle ja Orion kiinnostui haastamaan Kenshinin. Siinä kohtaa kun Kenshin oli saavuttamassa Orionia, kuvittelin että joku hyökkäisi sivusta hänen päällensä. Niin ei käynytkään, heh.

En ihan ymmärtänyt Masashigen tuloa. Oli niin raukkis.
Bon alkoi ärsyttää lopussa lapsellisuudellaan. Sinänsä tykkään hahmon erilaisuudesta, mutta on hän rasittavakin.
Olen innoissani Tenkasta, vaikka hahmon roolista ei tullut ihan sellaista mitä odotin.

Hienoa, että sikojen näkeminen noissa oloissa oli herättänyt Takahashissa ajatuksia. Lämmittää kovasti vegaanin mieltä.