Orion on ollut tähän asti oikeasti tosi mielenkiintoista luettavaa, hieman melkein hävettää, että oma mielenkiinto katosi ihan täysin silloin, kun sarjaa julkaistiin japaniksi. On jotenkin mukavaa, miten erilaisista lähtökohdista melko suuressa roolissa olevat pentuhahmot ovat kuten Yamabiko, Bon, Sirius ja Orion esimerkiksi. Olin myös vähän pettynyt siihen, miten lyhyt Orionin ja Siriuksen kohtaaminen oli tässä pokkarissa, toivoin siitä vähän pidempää

Olen ollut ylipäätään jotenkin tosi pettynyt Siriukseen tässä tarinassa, sitä kutsutaan usein luonteeltaan Weedin kaltaiseksi, mutta Weedillä oli kuitenkin erittäin tarkka käsitys oikeasta ja väärästä, toisin kuin Siriuksella, joka seuraa sokeasti Kamakirin poikia pelkän kiitollisuudenvelkansa tähden. Jotenkin itse ajattelisin Siriuksen maksaneen kiitollisuudenvelkansa jo tässä vaiheessa sen pelastettua pomonsa, mutta kenties se on sitten hyväuskoisuuttaan kasvanut vähän kieroon Kamakirin poikien alaisuudessa. Tässä vaiheessa Sirius vaikuttaisi olevan melko isossakin asemassa tuossa laumassa, mutta lieneekö se sitten vain sen vuoksi, että on "pomon suosikki".
Pakko muuten myöntää, että minua häiritsee pirusti se, että Akamakiriä kutsutaan Kamakiriksi, tämä jotenkin vähän sekoittaa, kun on tottunut siihen, että Kamakiri kuoli Weedissä ja nyt hallitsevat hänen poikansa.
Terumunen ja Rigelin välistä suhdetta on jotenkin tosi sydäntä lämmittävää seurata. Se tuo hieman mieleen Weedin ja Sakuran suhteen, kun Weed joutui pitämään huolta sairaasta emostaan. Siitä poiketen Terumune kuitenkin opettaa Rigeliä myös pärjäämään omillaan ja tulemaan vahvemmaksi. Olen pitkään jo miettinyt kuka Weedin pennuista on oma suosikkini ja alan kallistua vähitellen tämänkin tarinan myötä Rigeliin. Se tuntuu neutraaleimmalta vaihtoehdolta myös mahdollista Ohun lauman perijää ajatellen.
Mitä tulee Masamuneen, se on aika mukavaa vaihtelua pahiksien osalta. Masamune on älykäs ja taitava, mutta ei missään suhteessa varsinaisesti ylivoimainen muihin verrattuna. Tässä osassa myös korostetaan sitä, että se on kooltaan melko pieni, joka on jotenkin jännää edellisten pääpahisten Akakabuton ja Hougenin jälkeen, jotka ovat molemmat olleet sellaisia järkäleitä. Masamune osoittaa myös yllättävän paljon myötätuntoa alaisiaan kohtaan eikä vaikuta niin järkkymättömän julmalta johtajalta.
Tämä pokkari jäi pirun jännittävään kohtaan, viimeinkin Ohun sotureita tulossa takaisin tarinaan~