04. Valkoinen paholainen

[Murder]

Oli yllätys, että saatiin suomenkielisiinkin mangoihin japaninkielisissä olevat kansikuvat. Tykkään suomenkielisen kannesta enemmän, koska se ei ole niin täyteen ahdettu. Spine on jälleen ihana. Takakuva on hieno, mutta pikselöitynyt :/

Alussa oli pieni kohtaus muualla, muuten koko osa oli pääasiassa Izoun, sen veljien ja Orionin taistelua Masamunen joukkoja vastaan. Tesshinin ja Sasuken jälleennäkeminen oli söpöä. Mutta sitten päästäänkin Izoun ja sen veljien taisteluun. Hieman harmitti, kun pojat lähtivät huomattavalla alivoimalla taisteluun, mutta tosin ymmärrän hieman kun ne menettivät perheensä. Pidän Kurohabakin kaikoirien värityksistä, kuten viimeosissa Gekka, Kurogane, Kurokirimaru ja Kousetsu sekä tämän osan sivun 38 kahdesta keskimmäisestä, nimettömästä kaikoirasta. Sivun 54 kuva Renjistä saa mieleeni Victorin, sillä arpikin on samantapainen.

Sivujen 188 ja 190 "Ui"-hokemat nauratti, koska peräkkäin hoettuna kuulostaa hauskalta :'D Innolla odotan seuraavaa osaa.

[Uru]

Kansi oli tosi kiva yllätys. Pienillä eroilla tästä tuli paljon parempi kuin japanilaisesta. Toivottavasti muutkin kannet jatkavat samaa tyyliä.

Tämä oli monella tapaa mielenkiintoinen, kun Orionin juonesta on tiennyt entisestään niin vähän. Izoun ja muiden motiivi tuli tässä paremmin esille eikä niiden hyökkäys tuntunut enää niin turhalta, kun ne olivat valmistaneet myös suunnitelman isommankin lauman tappamiseen.

Orionin ulvonnan kehuminen oli ehkä vähän ylilyövää. Eikö olisi riittänyt, jos sen ääni olisi ollut kantavampi kuin kenenkään aiemmista? Orionin hyökkäys oli hyvä ja pidän siitä, miten erilainen se on verrattuna Weediin. Weed olisi tässä tilanteessa avannut neuvottelut, mutta Orion käy vain tyhmänä päälle. Ei suunnitelmaa, ei strategiaa, vain raakaa voimaa, jota sitäkin on melko vähän. Yhdelle kohdalle tuli jopa naurettua ääneen: "Osaat näköjään tapella, lurjus! Sitten minunkaan ei tarvitse pidätellä!" Aivan ihana, kuin Orion olisi tasaväkisessä tappelussa.

Masamunen taustoista on kerrottu kiitettävän paljon, kun ottaa huomioon, että se on pahis ja ollaan vasta osassa 4.

Ui ui kuulosti omaankin korvaan hassulta ja luulin nyt, että puhuttiin jostain ääniefektistä.

Lukujen aloituskuvat olivat muuten poikkeuksellisen nättejä tässä. Niissä oli myös hyviä tilannekuvia, kuten Orion lentelemässä hangessa.

Yksi iso negatiivinen asia pitää mainita: Takahashin muuttunut kerrontatyyli. Takahashin on aiemmin käyttänyt lähinnä silloin tällöin kertojalaatikoita selventämässä tilanteita tai korostamassa hahmojen tunteita. Esimerkiksi Izoun ajatusten kertominen oli hyvä asia ja sopi tunnelmaan. Mutta sitten taistelukohtausten kuvaaminen... Vaikka tämä kohtaus, jossa Orion puree Masamunea tassuun. Ensin kerrotaan, että Orion puree Masamunea, sitten kerrotaan, että Masamune aikoo iskeä Orionin kallioon ja sitten kerrotaan, että joku huutaa alhaalta, jolloin kerrotaan, että Masamune ei saakaan Orionia iskettyä kallioon ja sitten kerrotaan, että Orion ei kuollut, vaan kierii puolitajuttomana alas rinnettä.

Ja samaan aikaan -kuvapuolella- Orion puree Masamunea, Masamune iskee Orionia kallioon ja iskee huti, koska hätkähtää huutoa ja Orion kierii puolitajuttomana alas rinnettä. Näitä juttuja ei tarvitsisi erikseen kertoa, ne näkee kuvista!

Tämä vähän huolestuttaa, koska kertoja alkoi häiritä jo nyt ja tiedän, että se jää Takahashille käyttöön oikeastaan koko sarjan ajaksi.

[Yamashita]

Vertasin kantta japaninkieliseen, mainittavia pikkumuutoksia suomikannessa:
-teksti ei peitä koirien tassuja
-koirien asentoa on hieman kallistettu, mikä luo dynamiikkaa
-valokuvataustassa taivasta näkyy enemmän yläreunasta, ja ruohomätästä vähemmän

Nämä muutokset jos mitkä todistavat, että Puniksella on vihdoinkin käytössään japanilaisilta saatu painomateriaali. Olen jo aikaisemmissa osissa huomannut, että mangan sivuilla piirroksien yksityiskohdat näkyvät paremmin kuin Weedissä. Tämä kielii siitä, että painomateriaalikin olisi Japanista saatu eikä Suomen päässä skannattu kuten ennen. Pisteet siis paremmasta laadusta kustantajalle. Näitä alkuperäisistä hyvin vähän muokatut kannet ovat todella nättiä katsottavaa, en edes ollut tunnistaa tätä pokkaria ensin kun kaupan hyllyltä sitä hain, olen niin tottunut Weedin hieman murretun sävyisiin kansiin. :'D

[Midorikage]

Alkuperäisissä pokkareissa alettiin neljännen osan kohdalla käyttää takakansissa hahmojen esittelyjä, mutta Punainen jättiläinen olikin ottanut etukannen sisäpuolella olleen kuvan, suurentanut sen ja laittanut takakanteen. Tämä ei näytä aivan toimivan, sillä suurennettuna kuvasta on tullut suttuinen. On myös sääli ettei Suomessa nähdä takakansien esittelyjä, koska mielestäni Takahashin tyyli on niissä parhaimmillaan. Toisaalta voisi olla mukavaa, että suomalaiset takakannet eroavat japanilaisista, jos kuvat eivät jatkossa olisi noin suttuisia.

[Uru]

^Tuo oli hyvä huomio. En ollut muistanutkaan, että Orionissa takakansissa oli aina yksittäisen hahmon kuva. Toivottavasti hahmokuvat otetaan käyttöön, koska niissä esiintyy laaja kaartti hahmoja ja itse pidin ainakin niitä tosi tyylikkään näköiseinä, jopa parempina kuin kansikuvia. Etenkin, jos vaihtoehtona on tuollainen pikselinen kuva, niin tahtoisin ehdottomasti sen alkuperäisen kuvan käyttöön.

[Antti-setä]

Nämä muutokset jos mitkä todistavat, että Puniksella on vihdoinkin käytössään japanilaisilta saatu painomateriaali. Olen jo aikaisemmissa osissa huomannut, että mangan sivuilla piirroksien yksityiskohdat näkyvät paremmin kuin Weedissä. Tämä kielii siitä, että painomateriaalikin olisi Japanista saatu eikä Suomen päässä skannattu kuten ennen.

Jep, näin on! Tosin jostain syystä saamme materiaalin yksi kirja kerrallaan. Eli on monta, monta tilaisuutta kohdata kivoja viivästyksiä... Toistaiseksi olemme tiukassakin tilanteessa pysyneet aikataulussa, reippaan ladonnan ja toimituksen ansiosta.

[Kiatsu]

Pidin siitä, miten rauhallista ja omalla tavallaan hidastakin taistelu ja sen näyttäminen oli. Sellaisen vauhdikkaan taistelun seuraaminen koko ajan, on aika puuduttavaa. Ihan hyvin Sasukekin näytti pärjäävän, vai että pentu. Tesshiniä oli mukava nähdä ja oli hienoa, että taistelun keskellä oli mahdollista tehdä tuollainen tulo. Keskeytys ei tuntunut turhalta ja haitannut sitä.
Ihmettelin vähän Izoun lähtemisen motiivia. Varsinkin kun Orion lähtisi kuitenkin perään. Tuli vähän sitä asetelmaa, että kumpi ehtisi kukistaa vihollisen ensin. Tiedä sitten, kummalle sen mieluummin soisin.

Oli jotenkin vaikeaa ajatella Terumunea vanhuksena. Vähän kuin Keniä tai Georgea..

Mietin tuon Hakkouda-termin kohdalla jonkin aikaan, että oliko se väärin. Ehdin jo ajatella, että tarkoitus oli puhua Hokkaidosta, mutta ei nyt sentään.

Oli huvittavaa nähdä Orionin jyräävän ihan täysillä. Edes Tyson tai Heizou eivät pysyneet perässä. En tiedä, menikö rotkosta ja sen yli hyppäämisestä maku. Ehkä siinä mielessä, että Orionille se ei ollut niin tärkeää tai edes tavoite. Muistan, miten Weedin hyppy ja onnistuminen herätti mielipiteitä.. Orionin taas näkisin olevan ihan oma tapauksensa siihen nähden.

Minulla tuli ihan Victor mieleen sivun 54 vasemmanpuoleisesta kuvasta.

Pidin siitä, että Izou huomasi ensin itse, ettei hahmo ollut tappaja. Sitten se vielä kerrottiin hänelle epäsuorasti, mikä loi dramatiikkaa. Mahtoi nostattaa Izoun tunteita entisestään.
Suu auki juokseva Orion oli jotenkin hellyttävä. Varsinkin kun Orion näytti siltä, että hänestä on suurta apua niin pieneksi. Tämä toiveikkuus itsestä oli todella suloista.
Innostuin siitä, miten syvälliseksi Masamunen taustat menivät. Tuli vähän Ben mieleen siitä, ettei seuraajaa voi valita voiman perusteella. Aika erilaisia Yamabiko ja Masamune olivatkin keskenään. Jotenkin minusta nuo harjoitukset tuntuivat pahalta siihen nähden, ettei Terumune tuntunut arvostavan Masamunea. En tiedä, jotenkin samaistuin. Olisikohan sitä rakkautta voinut oppia/kokea, jos ei olisi katkeroitunut..
Tympäännyin vähän siihen, miten Orion oli koko ajan Izoun kimpussa eikä millään uskonut häntä. Vastaavasti Izoussa ärsytti nuo kommentit siitä, että Orion vielä kuolisi. Ei aiheetonta, mutta silti vähän ärsyttävää. Yllätyin positiivisesti tästä Izoun suunnitelmasta, jota ei ole nyt liikoja käytetty. Hienoa Takahashi, se toi jotain uutta tähän sarjaan.

[Tupi]

Osassa keskityttiin pääosin Kisaragin poikien kostoretkeen, joten toimintaa oli melko paljon. Taistelukohtausten lukeminen on aina ollut vähän hankalaa minulle, mutta nyt tapahtumat etenivät sen verran hitaalla temmolla, että lukeminen oli sujuvaa.

Parasta antia tässä osassa oli ehdottomasti Masamunen taustojen avaaminen. Tämä teki hahmosta heti paljon mielenkiintoisemman. Ei ole ihme, että Masamunen mieli on hieman vinksahtanut, kun näki, miten Terumune on häntä kohdellut.