5. Akame

[Murder]

Nyt tämäkin sarja sitten on suomennettu.

Osa alkoi raa'asti surmaamalla kyläläisiä. Hakutaka pääsi vähän turhan helposti pois Kogien "saartorenkaasta". Kogien ja Igan shinobien välinen taistelu oli osan mielenkiintoisin. Harmitti kun Hakutakan molemmat elossa olevat veljet kuolivat. Ja Oozaru. *Sniff* Izuna ei edes muistanut ottaa isänsä ruumista mukaan, kun pakeni. On siinäkin poika. Lopussa ihmettelin, että Kougasta tuli Igan liittolainen taas, kun Hopeanuolessa ne ovat taas vihollisia. Jännä, että Izuna ja Hakutaka pystyvät taistelemaan yhdessä.

Pidin kokonaisuudessaan GDA:sta, vaikkei siinä Akame esiintynytkään ja ihmisiä oli paljon. Izunasta pidin. Kivaa, kun tämäkin suomennettiin.

[Shirogane]

Oli virkistävää nähdä hopeanuolen spinoff jidaigeki teemalla (Japanilaisen draaman genre. Yleensä nämä aikakausidraamat sijoittuvat sengoku/feodaaliaikakaudelle). En vielä ensimmäisen numeron alussa hahmottanut kuinka suoraan historiaan nämä numerot linkittyivät. Myöhempien numerojen aikana tajusin tämän liittyvän suoraan aikakauteen, jolloin Tokugawan hallitus muodostui. Tarinassa ei ole otettu suurempia taiteilijanvapauksia, lukuunottamatta ganinit. Oli kanssa jännä nähdä, kuinka kylmänä ja mielipuolisena Oda Nobunaga esitettiin. Valtamediassa Nobunaga muutenkin esitetään aikansa roistona, tosin muutamia tunnettuja poikkeuksiakin on Nobunagan kuvaamisesta mediassa. Esimerkiksi "Nobunagas ambition" pelisarja ja muutama muu anime esittää Nobunagan varsin positiivisessa valossa.

Tykkäsin todella paljon tästä viiden osan sarjasta. Aikakausidraamat ovat itselleni todella rakkaita, koska näitä harvemmin lokalisoidaan, joten siitä iso kiitos kääntäjälle. Rohkea veto kaikinpuolin. Mielestäni tarinassa olisi ollut mahdollisuus ottaa isompiakin taiteilijan vapauksia ja esimerkiksi hieman värittää historian kulkua. Olisin kaivannut jonkun twistin myös Nobunagan kohtaloon. Loppu meni kuin historian kirjaa lukiessa, koska ratkaisevia hetkiä ei suoraan näytetty. Jäi hieman harmittamaan, koska hahmo oli todella mielenkiintoinen. Annan 4/5 tähteä sarjalle. Tulevaisuudessa olisi mahtavaa nähdä lisää aikakausidraamoja Yoshihirolta.

[Uru]

Akamekin päättyi. Pidin sarjasta, mutta en mitenkään superpaljon. Itse en hirveästi välittänyt tästä historiallisesta osuudesta etenkin, kun se oli suurimmalta osalta tällaista yleistietoutta Japanin historiasta eikä nippelitietoa tai itse keksittyä.

Koirien taisteluita oli ihan mielenkiintoista seurata, aseet toivat niihin mukavasti vaihtelua normaaleihin verrattuna, vaikka Gamumaisiin mittasuhteisiin ei miekkailussa mentykään.

Itseäni jäi harmittamaan, miten vähän hahmoista saatiin lopulta tietää ja että harvaan koirahahmoon päästiin tutustumaan kunnolla. Loppuosassa oli tietenkin heti viittailua tähän hahmojen syventämiseen, kun Izuna ja Hakutaka päätyivät samalle puolelle. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä nämä kaksi työskentelemässä yhdessä: Izuna kun tahtoi niin palavasti tappaa Hakutakan ja Hakutakalla taas oli veljiensä kuolema kostettavana.

Jäin myös miettimään, kun tulevat Akamet oli asetettu niin tarkasti: Olikohan Takahashi valinnut jo muillekin hahmoille sopivat historialliset taistelupaikat? Mihin vuosille ne kolme muuta koiraa asettuisivat?

Lisäksi: Onko GNG:n Akamen nimi Akame vai onko se vain arvonimi?

[methpring]

Koirien taisteluita oli ihan mielenkiintoista seurata, aseet toivat niihin mukavasti vaihtelua normaaleihin verrattuna, vaikka Gamumaisiin mittasuhteisiin ei miekkailussa mentykään.

Gamu muuten taisteli Odan puolella, mutta paljon ennen ennen Hakutakan aikaa (Gamun tapahtumat sijoittuvat vuosille 1559-1560, ja Akame-mangan taas vuosille 1579-1582). Olisi ollut aika jännä nähdä, mitä olisi tapahtunut, jos nämä kaksi tarinaa olisivat kohdanneet.

Lisäksi: Onko GNG:n Akamen nimi Akame vai onko se vain arvonimi?

GNG:n osassa 17 sivulla 63 White Tiger sanoo olettavansa, että Akamen nimi tulee Igassa sijaitsevasta Akame-vuoresta. Akamen vastaus on: "Mitä siitä?", minkä voi tulkita myöntävästi. Tosin Takahashilla on paha tapa unohdella kirjoitamiaan asioita, ja GNG:n ja Akame-mangan ilmestymisten välillä on sentään kolmisenkymmentä vuotta.

Sitten on vielä vuonna 2005 ilmestyneen Ganin-lyhyttarinan Akame. Tämä tarina lienee ollut raakaversio Akame-mangasta, sillä se sijoittuu samoihin vuosiin.

EDIT 25.1.
Tuli mielee Oozarun ikä. Kuollessaan se oli 6-vuotias, eli Hakutakan syntymän aikaan vasta 4. Silti se oli tuolloin jo ansainnut legendaarisen maineensa, ehtinyt kouluttaa Kougan ganineja, ja vanhaksi mainittu Kuma oli ollut sen ensimmäinen oppilas.

[Kepuli]

Tuli nyt täälläkin viimeinen osa luettua. Nyt on suorastaan aika yllättynyt olo, koska aavistelin tämän kokevan minulta saman tuomion kuin Gamu; tykkään enemmän pelkkiin eläimiin liittyvistä kertomuksista, ja Gamu jäi saman tien unohduksiin lukemisen jälkeen. Akamessa oli ilmeisesti kuitenkin sitten sitä jotain, mitä jäin Gamussa kaipaamaan, koska jo neljännen osan lukemista ihan erityiseen odotin. Pitää varmaan lukaista Gamut uusiksi joku kaunis päivä, ja yrttää selvittää, mitä se jokin on.

Erityisen yllättynyt olen siitä, että sarjan koirat herättivät minussa ehkä tähän asti lukemistani Takahashin teoksista eniten positiivisia tuntemuksia. Pystyn ihan suoraan sanomaan, että tykkäsin paljonkin melkeinpä kaikista niistä, siinä missä olen aina tuskastellut miettiessäni, että ketkä ovat gingassa suosikkihahmojani - harva hahmo herättää sitten minkäänasteista tykkäämistä. Oozaru ja Izuna olivat erityisen viehättäviä tapauksia.

Joskin nyt sarjan päätyttyä jäi tosi kovasti sellainen fiilis, että tarina jäi kesken. Ajattelin, että tämän tarinan pointtina oli kertoa, miten igojen ja kogien välinen sota alkoi - siis juuri se sota, joka jatkui vielä Hopsussakin. Sen sijaan vasta loppumetreillä vilautettiin niitä kääröjä, tyyliin "tältä se sodan syy nyt näyttää", mutta sitten palattiinkin taas taistelemaan samalle puolelle, loppu. Joku jo mainitsikin, että Hakutakaa ei tuntunut paljon painavan kuolleet lähisukulaiset, mutta sitä suurempi hämmennys minulle oli tuo Izuna. Hän kun niin raivopäissään yritti välillä isälleenkin panna vastaan, koska halusi niin kovasti päästä tappamaan oman vihollisensa. Entä missä vaiheessa kogat päättivät haluta kääröt itselleen? Muistan, että aiemmissa osissa mainittiin ainakin osan koirista ymmärtäneen ihmisten puhetta, mutta entäs kirjoitusta? Mitä apua niistä kääröistä olisi Kurojakille ja Akamelle, kun tuskin ainakaan heidän sukupolvestaan kukaan niitä osasi enää tulkita mihinkään suuntaan. Oliko siis Hopsun Akame ensimmäinen tapaus moneen sukupolveen, jolla välähti mielessä niiden kääröjen turhuus sen päivän koirille?
Yritän siis sanoa, että luulin tarinan olevan paljon suoremmin kytköksissä Hopsun aikaisiin tapahtumiin - avaavan enemmän siinä nähdyn sodan syitä ja seurauksia. Sen sijaan se käsittelikin ehkä lähinnä sitä käännettä, jossa igojen koirista tuli valkoisia, siis juuri noita Akame-koiria.

[Kiatsu]

Näin raakaan alkuun en osannut varautua, mutta tykkäsin vauhdikkaasta temposta.
Voi, miten minua nauratti kun Hakutaka ja Oozaru pääsivät niin helposti saartorenkaasta. Tuli vähän tyhmä olo Ryougan ja Izunan puolesta. Toisaalta näyttihän tässä toiminnassa olevan joku järkikin.
Tuo ”puolen Rin päässä” ei oikein avautunut minulle. Kenties on käytetty aiemmissakin osissa, mutta ei vain muistunut lukukerralla mieleen.

Taistelut eivät ehkä itseäni tässä kohtaa niin kiinnostaneet. Hakutakaa ja Taichia taas nostettiin kiinnostavasti esille tärkeän tehtävän kautta. Piilottamisidea nosti vähän ristiriitaisia tuntemuksia, että oliko se nyt järkevää vai ei. Varsinkin kun toisella puolella vielä paloi. En tiedä, luottaisinko tammen varaan. Taichin ja Hakutakan osalta juoni meni jännemmäksi, mutta muita ihmisiä taas en jaksanut seurata. Lunttulukot.. Kiva nimitys ja fakta.
Tykkäsin siitä, miten Ryouga ja muut tulivat näiden ihmisten ”tielle” ja ottivat tilanteen haltuun. Ryouga ja Izuna osasivat hyvin menetellä Taichin ja Hakutakan kohdalla yrittäen hyödyntää noita ehtoja. Silti minua vähän huvitti se, ettei tilanne ollut muuttunut aiemmasta. Eli kääröt eivät olleet vaihtaneet omistajaa ja Izuna ei olisi ollut tästä syystä kykeneväinen kohtaamaan Hakutakaa. Nyt oli kuitenkin sen hetki. En silti ollut nyt, enkä aiemminkaan vakuuttunut hahmon taistelutaidoista.
Ryougan arvoista tuli niin mieleen Kurojaki.

Pidin siitä näkökulmasta, miten Oozaru ns. vahti näitä pentutaistelijoitaan ja kantoi sitä kautta heistä huolta. Juuri tätä puolta olisin halunnut nähdä enemmän Gingassa.
Minua vähän harmitti, miten avuton Taichista tehtiin. Mutta kyllähän tilanne sitten parani siitä.

Olen varmaan kauhea, kun tykkäsin tuosta Hakutakan kuvauksesta. Oikein veressä. Gingan puolella ei ole tullut niin vastaan näiden valkoisten koirien kohdalla. Verisyys on ollut lievempää..
Pidin siitä, miten Hakutakan menestystä kuvattiin ja viimeisen luvun kuva oli ihan paras. Izunan ja Hakutakan kohtaaminen vielä myöhemmin oli jännä ja suorastaan sitä odotti näiden taistelua ja Hakutakan kehittyneiden taitojen näkemistä. Pistihän noiden kahden kilpailu hymyilyttämään.
Sarjasta sai ehkä tämänkin osan myötä enemmän irti. Onhan tämä luettava ja mukavakin sarja, mutta taitaa mennä seuraava lukukerta parin vuoden päähän. Kaipaisin niin lyhyttarinoita pitkästä aikaa..
Koskahan Takahashi avaa sen karkkikaupan?