3. Akame

[methpring]

Puolivälissä sarjaa ollaan!

Tämän osan kansi on parhaimpia, mitä Takahashi on uransa aikana tehnyt. Päähenkilöt hienosti esillä, ja tausta on valokuvan sijaan piirretty. Myös takakansi on hieno. Itse en osaa olla kuvittelematta, että takakansi on jatkoa etukannelle, jossa Hakutaka juoksee keppi suussaan. Takakannessa Izuna tulee ja leikkaa saman kepin poikki katanallaan. Liekö suuttunut, kun ei päässyt etukanteen.

Kumma, ettei Oozaru reagoinut juuri mitenkään, kun saa tietää että Kotobuki ja pennut ovat turvassa. Edellisessä osassa Oozaru jäi siihen uskoon, että kaikki paloivat Momochin kartanon mukana, ja näytti todella surulliselta. Nyt se on vain että aha, hyvä juttu että elävät sittenkin.

Kuluu puoli vuotta, ja Hakutaka veljineen (joille on jopa annettu nimet!) on kasvanut söpöiksi koiranaluiksi. Hakutakan ylivertaisuutta korostetaan ehkä vähän liikaa, kun muut pennut jäävät täysin ilman mitään yksilöllistä eroavaisuutta, muuta kuin turkinvärinsä.

Sitten hypätään vuodella eteenpäin, ja pikkushinobit ovat puolitoistavuotiaita. Hakutaka osaa uusia temppuja, kun isoveljet vain tuijottavat vieressä. Onko Hakutakaa ja sen veljiä vielä edes alettu varsinaisesti kouluttaa shinobeiksi? Luulisi, että koulutus olisi alkanut jo muutaman kuukauden iässä.

Kuma on suloinen, kun se esittää hölmöä lemmikkikoiraa vakoillessaan Nobunagaa.

Jos Izuna on kerta syntynyt samana vuonna kuin Oozarun pennut, miten se on täysikasvuinen, kun Hakutaka ja sen veljet ovat vielä monessa kuvassa muita koiria pienempiä? Izuna on myös täysin koulutettu ja aseistettu, kun Hakutakalla veljineen ei ole edes taistelukokemusta. Kougalla on ilmeisesti hieman eri menetelmät koirien koulutuksessa?

Osa loppui piinaavaan kohtaan, kun Kuma pakenee haavoittuneena Kougan shinobeja.

[Kiatsu]

Sanotaas nyt jokunen kommentti tästä mangasta, vaikka niin moni asia tässä sarjassa meinaakin sekoittaa. Kansi on vallan upea tyylinsä ja hahmoasetelmiensa puolesta. Ehkä kaikista kansista juuri tämä kiteyttää ja kuvaa osan tapahtumia parhaiten.

Rupesin miettimään esittelyiden pohjalta sitä, miten joidenkin kohdalla luki tieto kuolemasta. Tämän sarjan kohdalla se vielä toimii, mutta muiden Ginga-sarjojen kohdalla tuskin. Innostus sarjaan saattaisi mennä nopeasti, jos huomaisikin jo esittelyiden kohdalla sen lempihahmonsa kuolleen. Tokihan nämä ovat tietoa aiemmista osista. Mutta siitä huolimatta. Pelkästään jos jotain irto-osaa lukisi..

Oozaru oli hyvin armollinen Kogia kohtaan, kun ei antanut Kuman tappaa niitä. Tämä, jos mikä vahvisti aiempaa käsitystä tästä hahmosta ja hänen moraalistaan.

Taisteluiden tempo oli nopeatahtista, mikä sinänsä oli hyvä sillä tuskin sen enempää olisinkaan niihin jaksanut keskittyä. Keskeinen tuli kuitenkin ilmi. Miten eri tavoin taisteltiin ja sen tuottama tulos.

Jäin miettimään tuota susilauma-sanan käyttöä. Tuntui oudolta, mutta taisi johtua ns. vastapuolen haukkumisesta.

Nautin kyllä siitä, miten tässä osassa pääsi näkemään Iga-pentuja temmeltämässä. Gingassa kun ei niitä oikein muuten näe. Aloin pitämään myös Hakutakasta välittömästi, kun se näytti muille taitojaan. Tietää hyvää hahmon osalta.

Oli aika mielenkiintoinen asetelma tuo Kuman soluttautuminen ja kuvio Tahein kanssa. Hienoa, että Takahashi keksi käyttää jotain tällaista.

S. 122 on näköjään kirjoitusvirhe: ”Se ei osannut tulkita viestiä, muuta aavisti vaaran.”

Yllätyin siitä, että Ryoga oli Izunan isä eikä toisinpäin. Näyttää aivan toiselta.. Olen tämänkin näköjään ehtinyt unohtaa.. Pidin siitä, että Hakutaka laitettiin kohtaamaan nämä hahmot. Nautin Hakutakan ja Izunan taistelusta, vaikka Hakutakasta nousi esiin liiallinen täydellisyys siihen nähden, että hän oli kokematon. Olisin toivonut, että Oozaru olisi ottanut poikansa kunnon puhutteluun näistä temppuiluistaan. Välillä vähän rauhoittua.

Kumaa kävi lopussa vähän sääliksi kokemuksiensa jälkeen.