2. Akame

[Kiatsu]

Keskustelua Akamen uudesta osasta.

Tässä osassa vihreä tausta sointui todella miellyttävästi vihreän reunan kanssa.

Alussa tapeltiin kääröstä, mikä toi vauhtia sarjaan ja sitten olikin rauhallisempaa. Eri osapuolten liikkeitä. Tässä kohtaa ehkä alkoi tympiä se, miten meni lukuisista ihmisistä sekaisin. Kuka on kenenkin puolella jne. Kovin mutkikasta ainakin näin ensimmäisellä kerralla. Pitää vain lukea lisää ja kerrata tietoa jälleen.

Ryojunin seuraaminen sen sijaan oli ihan mielenkiintoista, kun hän on huomattavasti keskeisemmässä roolissa. Aavistelin vähän, että hahmo tulisi jäämään koirille kiinni. Onneksi se tapahtui juuri oikealla hetkellä, eikä silloin kun Ryojun olisi ollut avuton. Pidin siis asetelmasta nähdä koiria taistelemassa tämän hahmon kanssa. Vaikka ehkä olisin toivonut tasaväkisempää taistelua. Yksi yhtä vastaan, kun näitä uskoisin sarjasta löytyvän vähemmän kuitenkin. Minusta Ryojun joutui sinnittelemään ehkä hetken liian pitkään. Tai sitten juuri nuo viimeiset hetket ennen Oozarun tuloa tuntuivat liian ällöttäviltä. Tässä kohtaa muistuikin, miten Oozarun tuloon liittyi todella kauniita värisivuja. Harmi että niistä ei päässyt tässä yhteydessä nauttimaan. Minua ihmetytti vähän se, miten Kogat keskittyivät Oozaruun. Ryojunin kautta olisi voitu keksiä vaikka ja mitä. Pidin siitä, että taistelu päättyi siisti Igan soturien tuloon. Vieläpä niin, ettei lähtemistä näytetty.

Sitten olikin paljon taistelua muuten. Sadamitsun toiminnasta tykkäsin jälleen ja miten se näytti uskollisuuttaan Igalle. Vaikka petturirooli ei ole koskaan helppo. Oli myös ihanaa huomata Kotobukin aktiivisuus ja sitä kautta vahvuus naaraana. Mainiota.

Oli myös mukavaa seurata, että Taichilla, Kotobukilla ja pennuilla oli kaikki hyvin toisaalla. Saatiin vähän erilaisempaa ympäristöä muuhun verrattuna. Manga ei olisi voinut päättyä paremmin, Oozaruun.

Aika nopeaksi lukemiseksihan tämä meni, sen pahemmin perehtymättä ihmisiin. Mutta hyvää luettavaa sellaisenaankin.

[methpring]

Muistakaa kaikki huomioida sivulla 91 oleva hupaisa kirjoitusvirhe: "tuolinuolia!" XD Myös sivulla 157 on kirjoitusvirhe, kun Kuma sanoo "Ookuma" tarkoittaessaan Oozarua. DBZ:n fuusio on siis mahdollista Ginga-maailmassa.

Sadamitsun kuolema onnistui jostain syystä koskettamaan minua, vaikka en aiemmin ollut kummemmin välittänyt koko hahmosta. Myös Momochin kartanoa puolustamaan jätettyjen vanhusten kohtalo suretti.

Yllätyin, että Sadamitsun sanotaan olleen vasta oppipoika, mutta Kumasta puhutaan vanhuksena. Luulin Kuman olevan nuori ja Sadamitsun vanha.

Sivulla 138 sanotaan, että koirat eivät voi itse laittaa miekkaa takaisin huotraan ruumiinrakenteensa takia. Mielenkiintoista, en ole aiemmin kiinnittänyt asiaan huomiota. Gamussa kun koirat osasivat tämän taidon.

EDIT: Myös Shin Gaiden 2:ssa olevassa "Ganin"-tarinassa koirat osaavat laittaa miekkansa itse takaisin huotraan.

[Ulvoja]

Huomasin itse turhautuvani mangaa lukiessa siihen, etten pysynyt perässä kuka on kuka. Tuntuu, että hahmoja on liikaa ja hahmottaminen on vaikeaa. Lisäksi olen jotenkin pettynyt, että ollaan jo toisessa osassa ja Akamen esi-isä on vilahtanut vain pari kertaa. Joo, pennun isää näytetään ensin (vertaa Riki GNG:ssä), mutta silti, tänhän piti olla _ensimmäisestä_ Akamesta.

[Uru]

Olen itse pysynyt ihan hyvin hahmoissa, mutta toisaalta nämä on tullut selattua moneen kertaan läpi jo japaniksi.

Tavallaan pidän ja tavallaan en pidä Akamesta: se on mielenkiintoinen fantasiatyylinen seikkailu ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen Ginga-fanille, mutta mihinkään hahmoista ei saa tunnesidettä. Ihmishahmoihin en osaa oikein kiintyä ja koirat ovat taas kaikki aika persoonattomia: Oozaru on täydellinen ja muut ovat hiljaisia, kunnioittavasti käyttäytyviä ninja-koiria. Näissä ei ole mitään erityistä luonteen piirrettä kenessäkään: kukaan ei ole tuittupää, jääräpäinen, säikky, heitä huonoa läppää... Ihan siis vain jotain tunnetta mukana. Tiedän, että nämä ovat ammattilaisninjoja, mutta siitä huolimatta. Ei kaikki hahmot voi olla hiljaisia ja cooleja.

Sadamitstu ja Jirouta ovat oikeastaan ainoat, joilla on vähän enemmän luonnetta. Näidenkin rooli jäi kuitenkin melkoisen pieneksi.

Juoni ja tarinat ovat tosiaan ihan mielenkiintoiset, mutta lopulta tässä ei ole yhtään hahmoa, mihin voisi samaistua tai johon tykästyisi heti. Harmillisesti nuo välikuvassa näkyneet seuraavien sukupolvien edustajat näyttävät heti paljon mielenkiintoisemmilta... Muistelenkin, että aikoinaan tuli toivottua tämän tarinakaaren päättymistä ja siirtymistä seuraavaan. Näin ei kuitenkaan sitten käynyt.

Onkohan Takahashi yrittänyt tämän sarjan kautta luoda ns. uutta Hopeanuolta? Aluksi ihmiset olisivat melko isossa roolissa, mutta ne jäisivät sitten tarinasta kokonaan pois. Tässä on kuitenkin paljon samanlaisia elementtejä kuin GNG:n alussa. (Tuolloin ne tosin syntyivät osittain vahingossa.)