Hopeanuoli-mangan ilmestymisestä suomeksi 10 vuotta
Kirjoittaja Vaneri » 03.05.2020 19:22
... ja uskomaton vuosikymmen Ginga-mangan parissa.
Tänään 3.5.2020 tulee kuluneeksi 10 vuotta ensimmäisen suomenkielisen Hopeanuoli-mangan ilmestymisestä lehtipisteisiin. Tätä edelsi pitkä prosessi, jossa ensin Hopeanuoli-fanit vakuuttivat suomalaisille mangakustantajille, että manga kannattaa julkaista. Tämän jälkeen suomikustantajien täytyi vakuuttaa japanilaiset oikeusten haltiat, jotka eivät uskoneet sen suosioon, koska kyseessä oli vanha teos. Lopulta maaliskuussa 2010 Punainen jättiläinen ilmoitti uutisen Hopeanuoli-mangan julkaisemisesta. Yllätyin hieman, kun julkaisu tuli Punaiselta jättiläiseltä, koska kyseessä oli pieni firma. Toisaalta Suomen suurin mangajulkaisija Tammi oli ostanut Punaisen jättiläisen vuonna 2009 ja näin vahvistanut asemiaan Suomen mangamarkkinoilla.
Hopeanuoli nousi Suomen suositummaksi mangaksi ja tämä johti uusiin yhä uskomattomiin uutisiin - nimittäin Yoshihiro Takahashin Suomen vierailuun 2011. Takahashi oli tavattavissa Helsingissä kirjakaupoissa yms ja Tampereella Traconin kunniavieraana. Hopeanuolen päätyttyä alkoi ilmestyä Weed-manga suomeksi joulukuusta 2011 alkaen. Sitten alkoi kuulua taas kummia – Takahashin uusi Suomen vierailu 2012. Takahashi oli tavattavissa useassa tilaisuudessa Helsingissä, Oulussa ja kunniavieraana Kuopion Animeconissa.
Weedin päätyttyä alkoi suomennettuna Orion marraskuussa 2016 ja The Last Wars tämän jälkeen tasan vuosi takaisin 3.5.2019.
Ginga-mangaa on siis tullut tasaiseen tahtiin kerran kuukaudessa ja tätä saagaa on kertynyt tähän mennessä yhteensä 120 nidettä. Lisäksi on tullut runsaasti lisäherkkuja ja myös Takahashin muuta tuotantoa. Mitään muuta mangaa ei ole suomennettu näin tiiviisti tämän kymmenen vuoden aikana. Ginga on ollut erityisasemassa ja se kertoo, että se on edelleen suosittu.
Mutta joo… Minkälaisia mietteitä teillä muilla on? Onko keräilyssä ollut ongelmia? Onko fanitus alkanut rakoilla? Muistoja?
Kiitos jos olet lukenut tähän asti, mutta nyt kannattaa lopettaa, koska alan seuraavaksi sekavasti käsittelemään omia tuntemuksia. Täytyy sanoa että itselläni oli vauhdikas alku kun osallistuin molempiin Takahashin Suomen vierailuihin. Olin kahdesti myös yksityisessä fanitapaamisessa. Takahashi on erittäin mukava ja sydämellinen ihminen. Luin mangat heti ostettuani, mutta kun päästiin Weedin puolivälin yli, alkoi lukeminen rakoilla. Sitten aloin lukemaan kirjoja siten että kokosin niitä melkoisen nipun ja luin ne yhtä painoa. Häpeäkseni voin todeta sain Orionin luettua vasta eilen. Luin ne tosiaan yhtä hyömyä. The Last Warssiin en ole tarttunut muuta kuin marketin lehtihyllyltä ottanut mukaan. Lisäksi täytyy todeta, että olen Gingan viihdekäyttäjä. En tosiaankaan jaksa miettiä mitään syvällisiä merkityksiä. Etenkään en ala opiskelemaan mitään sukupuita ja Takahashin kengän numeroita tai jotain muuta tärkeää ulkoa.
Elämme nyt 2020 erikoisia aikoja, mutta kun tästä selvitään, sanon hiljaisen pyynnön: Yoshihiro Takahashi kolmannen kerran Suomeen. Toivottavasti tämä toteutuu.
Tänään 3.5.2020 tulee kuluneeksi 10 vuotta ensimmäisen suomenkielisen Hopeanuoli-mangan ilmestymisestä lehtipisteisiin. Tätä edelsi pitkä prosessi, jossa ensin Hopeanuoli-fanit vakuuttivat suomalaisille mangakustantajille, että manga kannattaa julkaista. Tämän jälkeen suomikustantajien täytyi vakuuttaa japanilaiset oikeusten haltiat, jotka eivät uskoneet sen suosioon, koska kyseessä oli vanha teos. Lopulta maaliskuussa 2010 Punainen jättiläinen ilmoitti uutisen Hopeanuoli-mangan julkaisemisesta. Yllätyin hieman, kun julkaisu tuli Punaiselta jättiläiseltä, koska kyseessä oli pieni firma. Toisaalta Suomen suurin mangajulkaisija Tammi oli ostanut Punaisen jättiläisen vuonna 2009 ja näin vahvistanut asemiaan Suomen mangamarkkinoilla.
Hopeanuoli nousi Suomen suositummaksi mangaksi ja tämä johti uusiin yhä uskomattomiin uutisiin - nimittäin Yoshihiro Takahashin Suomen vierailuun 2011. Takahashi oli tavattavissa Helsingissä kirjakaupoissa yms ja Tampereella Traconin kunniavieraana. Hopeanuolen päätyttyä alkoi ilmestyä Weed-manga suomeksi joulukuusta 2011 alkaen. Sitten alkoi kuulua taas kummia – Takahashin uusi Suomen vierailu 2012. Takahashi oli tavattavissa useassa tilaisuudessa Helsingissä, Oulussa ja kunniavieraana Kuopion Animeconissa.
Weedin päätyttyä alkoi suomennettuna Orion marraskuussa 2016 ja The Last Wars tämän jälkeen tasan vuosi takaisin 3.5.2019.
Ginga-mangaa on siis tullut tasaiseen tahtiin kerran kuukaudessa ja tätä saagaa on kertynyt tähän mennessä yhteensä 120 nidettä. Lisäksi on tullut runsaasti lisäherkkuja ja myös Takahashin muuta tuotantoa. Mitään muuta mangaa ei ole suomennettu näin tiiviisti tämän kymmenen vuoden aikana. Ginga on ollut erityisasemassa ja se kertoo, että se on edelleen suosittu.
Mutta joo… Minkälaisia mietteitä teillä muilla on? Onko keräilyssä ollut ongelmia? Onko fanitus alkanut rakoilla? Muistoja?
Kiitos jos olet lukenut tähän asti, mutta nyt kannattaa lopettaa, koska alan seuraavaksi sekavasti käsittelemään omia tuntemuksia. Täytyy sanoa että itselläni oli vauhdikas alku kun osallistuin molempiin Takahashin Suomen vierailuihin. Olin kahdesti myös yksityisessä fanitapaamisessa. Takahashi on erittäin mukava ja sydämellinen ihminen. Luin mangat heti ostettuani, mutta kun päästiin Weedin puolivälin yli, alkoi lukeminen rakoilla. Sitten aloin lukemaan kirjoja siten että kokosin niitä melkoisen nipun ja luin ne yhtä painoa. Häpeäkseni voin todeta sain Orionin luettua vasta eilen. Luin ne tosiaan yhtä hyömyä. The Last Warssiin en ole tarttunut muuta kuin marketin lehtihyllyltä ottanut mukaan. Lisäksi täytyy todeta, että olen Gingan viihdekäyttäjä. En tosiaankaan jaksa miettiä mitään syvällisiä merkityksiä. Etenkään en ala opiskelemaan mitään sukupuita ja Takahashin kengän numeroita tai jotain muuta tärkeää ulkoa.
Elämme nyt 2020 erikoisia aikoja, mutta kun tästä selvitään, sanon hiljaisen pyynnön: Yoshihiro Takahashi kolmannen kerran Suomeen. Toivottavasti tämä toteutuu.
-
Vaneri - Kotikoira
- Viestit: 62
- Liittynyt: 01.06.2011 18:52
- Paikkakunta: Kuivalahti
- Sukupuoli:
- Galleria: [ Katso kuvat ]
- Karma: 0
Muistan elävästi sen, kun kuulin mangan tulleen Suomeen ja tietysti innostuin siitä heti (vaikken ollutkaan vielä sen ikäinen, että olisin saanut lukea niitä 
). En kuitenkaan aloittanut keräilyä ensimmäisestä osasta vaan ensin mukaan lähti kakkospokkari, koska ykköspokkaria ei sattunut olemaan myynnissä enää silloin. Sain sen kuitenkin hankittua uusintakierroksella. Voi niitä aikoja. 
Weed-mainoksen kyllä onnistuin kerran näkemään 
