Parhaat musiikit?

[KuroiKyuubi]

Spyro-musiikit: Oli peli mikä tahansa, siitä löytyy monia suosikkikappaleitani. Itse pidän eniten A New Beginningin ja Dawn of the Dragonin taustamusiikeista, sillä niistä löytyy minulle oikeanlaista tunnelmaa esim. piirtämiseen.

Naruto-pelien musiikit: Lähinnä Gekitou Ninja Taisen 4:sesta ja Ultimate Ninja 4:sesta löytyvät ne parhaimmat. Gekitou Ninja Taisenin "Frozen Waterfall" ja "Desert Plains" sekä Ultimate Ninjan "Struggling Battle" ja "Under the Trees" ovat ne jännimmät biisit, joita kuuntelen päivittäin.

Okami-musiikit: No, kukapa näistä ei pitäisi. Kuulostavat juuri sellaiselta miltä klassisen japani-musiikin pitääkin. "Rising Sun" ja "Okikurmi the Hero" ovat niitä omia suosikkejani.

[Tukaani]

We love Katamarissa on hyvin unohtumattomat musiikit:D En tiedä, ne ovat hyvin jänniä. Itse tykkään Katamari on the Swing, KuruKuru Rock ja Killing Hot Savannah. Etenkin viimeisessä on ihanat eläinten äänet:D Yleensä ei tule kiinnitettyä pelien soundtrackeihin huomiota, mutta Strashinessa on kieltämättä erittäin hyvät musiikit, jotka sopivat peliin. Siinä kolmosessa tulee kylmiä väreitä, kun Anne menee Pandorassa sinne luolaan, musiikki on niin karmivaa:D

[Zinclair]

Tässäpä lyhyt lista muutamista pelimusiikkisuosikeistani aikajärjestyksessä:

Parallax-pääteema
Martin Galwayn 10-minuuttinen taidepaukku Parallax-peliin GNG-vuonna 1986. Tällaista kokemusta ei akustisilla soittimilla saisi aikaan.

Ys III (PC-Engine -versio)
8-bittisen grafiikan ja CD-tason musiikin yhdistelmä on mielenkiintoinen kokemus, eikä vähiten laadukkaan japanilaisen pelimusiikin ansiosta.

Metal Gear 2 (MSX2-versio)
Mahdollisesti yksi ensimmäisistä peleistä, jossa musiikkia käytettiin tarinankerrontaan.

Super Castlevania IV
Kiitos musiikin ja grafiikan yhteistyön, tunnelma on katossa jo alkuruudusta lähtien. Sen lisäksi että peli sisältää mainiot sovitukset sarjan aikaisemmista teemoista, sisältää se myös liudan uusia klassikoita.

The Settlers I–IV
Haiko Ruttmanin musiikki on Süßigkeit. Varsinkin ensimmäisen osan hypnoottinen teema sopii pelin rauhanomaiseen kulkuun.

The Elder Scrolls: Arena & Daggerfall
Eric Heberlingin tyyli- ja tunnelmapuoleltaan monipuoliset sävellykset The Elder Scrolls -sarjan kahdessa ensimmäisessä osassa.

Mickey's Wild Adventure (PS1-versio)
Pelin aihepiiriin sopivasta musiikista löytyy 1930–1940-lukujen animaatiomusiikkien mahtipontista hulluttelua.

Tomb Raider
Nathan McCreen minimalistinen, mutta mieleen jäävä musiikki luo tunnelmaa juuri sopivassa määrässä. Haikeasta ja kauniista pääteemasta huokuu pelisarjan ensimmäisen osan viattomuus, ennen kun pelin julkaissut Eidos äkkäsi neiti Croftin rahalliset ja muodolliset mahdollisuudet.

Deus Ex
Alexander Brandon on peliteollisuuden harvoja säveltäjiä, joka käytti peleissään tracker-ohjelmilla tuotettua musiikkia, mikä mahdollisti rikkaamman äänimaailman moneen muuhun aikansa peliin verrattuna.

RuneScape
Samalla kun muu pelimaailma siirtyi yhä elokuvamaisempaan musiikkiin, tämä aliarvostettu MMORPG luotti rohkeasti MIDI-musiikin ja yksinkertaisten melodioiden voimaan.

Kunniamaininnan saa Super Nintendon äänijärjestelmä, joka oli monipuolisuudessaan aikaansa edellä. Tämän voi helposti huomata vaikkapa vertaamalla Final Fantasyn neljännen, viidennen ja kuudennen osan musiikkeja. Joissakin peleissä, kuten Earthboundissa, on melkeinpä aivan oma äänimaailmansa, ja muutamassa myöhemmin julkaistussa pelissä on mukana jopa ääninäyttelyä.

[Zinclair]

Pelimusiikkisuosikkejani Vol 2:

Monkey Island 1 & 2
Alkuun kaksi pelimusiikin klassikkoa. Ensimmäisestä osasta ei löydy ainuttakaan kappaletta, jonka melodia ei jäisi soimaan päähän, ja toisessa osassa taiteillaan johtoaiheilla vallankumouksellisen iMUSE-teknologian siivellä. Kaikkien näiden vuosien jälkeen en edelleenkään osaa sanoa, onko sarjan tunnusmusiikki iloinen vai surullinen. Lisäksi on pakko mainita toisen osan 10-minuuttinen lopputaistelumusiikki – vuosia ennen Final Fantasy VI:n kuuluisaa Dancing Mad -teosta.

Inca 1 & 2
Tässä harvinaisessa tapauksessa sarjan tunnusomainen etnomusiikki on löytänyt enemmän yleisöä kuin sarjan varsinaiset pelit. Eräässä aikalaisarvostelussa ehdotettiinkin hankkimaan pelien sijasta niiden musiikki-CD:t.

Little Big Adventure 1 & 2
Philippe Vacheyn rennot ja lämminhenkiset musiikit, eritoten tunnusteema, tuovat mielenkiintoista kontrastia pelin välillä jopa ahdistavaksi käyvään ilmapiiriin. Sama taso jatkuu pelin jatko-osassa.

Fantasy General
1990-luvun edetessä teknojytä valtasi alaa kuin alaa, eikä videopelimusiikki ollut poikkeus – mikäpä sopisikaan paremmin loputtomaan toimintarytkeeseen ja putkijuoksuammuskeluun? Mutta entäpä jos kyseessä onkin pohdintaa ja taktista suunnittelua vaativa hidas strategiapeli fantasiaelementein? Onneksi tämän pelin tekijät eivät astuneet trendiansaan, ja niinpä monella pelaajalla oli varmasti ihmettelemistä kaiuttimien kajahtaessa soittamaan barokkilaista kuoromusiikkia.

Heroes of Might and Magic 2
Pelaajien hädin tuskin toivuttua Bachin kuoro-oratorioista haastoi HoMM2 tekno-orientoituneet korvat uusintaotteluun – tällä kertaa oopperamusiikilla. Ja sitä saakin sitten kuunnella reippaissa annoksissa, sillä tämä peli hotkii aikaa kuin koira aamupalaa.

Fallout
Mark Morganin synkkämielinen ja metallinmakuinen musiikki on ajatonta, eikä siis ole mikään ihme, että kappaleita kierrätettiin vielä yli kymmenen vuotta myöhemmin Fallout: New Vegasissa.

Grand Theft Auto 1 & 2 & London 1969
GTA-pelisarjan alkuosien pelillisistä ansioista voidaan olla montaa mieltä, mutta niiden musiikillisista ansioista ollaan poikkeuksellisen yksimielisiä: ne ovat täyttä tavaraa. Toisin kuin pelisarjan myöhempien osien lisenssimusiikit, näihin alkuosiin pelintekijät tekivät musiikin kokonaan itse, mikä pelien radiokanavien monimuotoisen annin huomioon ottaen on yksi videopelihistorian kunnianhimoisimmista saavutuksista. Uskottavuutta lisäävät fiktiiviset laulajat, bändit, orkesterit ja DJ:t. Löytyypä sellainenkin mielikuvitusyhtye kuin Ohjaamo.

Outlaws
Tämä onkin jo mainittu täällä, mutta Outlaws ansaitsee kevyesti toisenkin äänen. Clint Bajakian sävelsi LucasArtsin lyhyeen mutta sitäkin ytimekkäämpään länkkäriräiskintään täydellisesti istuvat musiikit. Ennio Morriconen teemoja ammentava ääniraita saattaa jopa sijaita länkkäripelimusiikkien kärkipaikalla.

The Sims
Will Wrightin luoman elämäsimulaattorisarjan ensimmäisen osan musiikkeja ei ole voittanutta. Jerry Martinin musiikissa paistaa rakkaus ja luomisen vimma. Varsinkin ostos- ja rakentelumusiikit lähentelevät taidetta siinä missä myöhempien osien vastaavat lähinnä ajavat hermoromahdukseen.

Commandos 2
Tämä peli saattaa aiheuttaa itkupotkuraivareita, mutta lohtua tähän tuo toinen toistaan mahtipontisempi taustakipale. Toiminnantäytteinen musiikki saa pelin tuntumaan enemmältä kuin pelkältä pulmapähkinältä.

[Zinclair]

Pelimusiikkisuosikkejani Vol 3:

Cannon Fodder
Sensible Softwaren taktiikkapainotteinen toimintapeli haastaa Amigan äänipiirit äärimmilleen. Kaiken ylitsepursuavan satiirin keskellä soiva haikea Narcissus juurtuu varmasti mieleen, etenkin kun kuvaruudulla seisova kumpu täyttyy sodan edetessä hautakivistä…

KGB / Conspiracy
Hektinen musiikkiraita yhteen maailman vaikeimmista ja ahdistavimmista videopeleistä. Harva peli on tavoittanut yhtä vainoharhaista tunnelmaa kuin tämä Neuvostoliiton viimeisiin päiviin sijoittuva trilleri. AdLib-äänikortin käyttöä parhaimmillaan.

Tetris CD-i
Surullisenkuuluisalle CD-i -multimediajärjestelmälle kertyi vain kourallinen kelvollisia pelejä, joista yksi on tämä tetris-variantti harvinaisen rentouttavalla musiikkiraidalla.

Wolf
Kunnianhimoisen, mutta pelimekaniikoiltaan ontuvan susi-simulaattorin loisteliain saavutus on sen täydellisen susimainen musiikki. WolfQuest ja kumppanit jäävät rannalle uikuttamaan ja nuolemaan näppejään MS-DOS-susien laukatessa ylväästi ajattoman musiikin tahdissa.

The Dig
Steven Spielbergin ideoiman pelielokuvan onnistunein tunnelmanluoja on Michael Landin säveltämä taustamusiikki.

Rayman 1 & 2
Sädemiehen ensimmäinen osa pursuaa 90-luvun ranskalaisen musiikin viatonta mutta monivivahteista charmia. Jatko-osassa katu-uskottavuusnuppia on vedetty kaakkoon päin DJ-kikkailuilla ja dancemixillä, mutta siitä huolimatta musiikki uskaltaa välillä äityä sellaiseen mahtipontisuuteen, joka tuo mieleen kulta-ajan piirrosanimaatiot.

Klonoa: Door to Phantomile
Japanilaisilla tuntuu olevan hallussa taito yhdistää söpöä ja vakavaa toimivaksi kokonaisuudeksi. Klonoa-sarjan aliarvostettu esikoinen on malliesimerkki tällaisesta taituruudesta, joka ulottuu musiikkeihin saakka.

Age of Empires
Microsoftin aluevaltaus RTS-peleihin lupasi olla Warcraftin ja Civilizationin ristisiitos. Ensiksi mainitun vaikutusta on vaikea kiistää, mutta Sid Meierin klassikkoa ei muistuta muu kuin historiallinen aihepiiri – mukaan lukien sopiva ja rikas äänimaailma. Tällaista musiikkia kelpaa kuunnella samalla kun omat joukot taistelevat vihollisten sijaan reitinhakutekoälyn kanssa.

Caesar III
Impressions-pelistudion historialliset rakentelupelit saavuttivat huippunsa antiikin Roomaan sijoittuvassa Caesar III:ssa ja muinaiseen Egyptiin sijoittuvassa Pharaohissa. Molempien ääniraita saa nuo ajat heräämään eloon tietokoneen sisällä, mutta Caesar vetää pitemmän korren, sillä kaupungin kasvaessa taustamusiikki kehittyy enemmän ja enemmän mahtipontisemmaksi, kunnes loppupeliä säestää tämä uljuus.

Grim Fandango
Pelimusiikkisuosikkitrilogiani päättää LucasArtsin joutsenlaulu ja yksi videopelihistorian viimeisistä mestariteoksista niin pelillisesti, taiteellisesti – ja ennen kaikkea musiikillisesti. Tämän teoksen säveltaide elää aivan omaa elämäänsä.