Runoja ja runoilua
Vastaavaa aihetta en löytänyt,
vaikka ajatus on kytenyt,
ja useat kerrat kylpenyt,
runotiikan maassa.
Poetiikkaa ja mystiikkaa,
nää lahjat kauneimmat sain,
erotiikkaa tai heuristiikkaa,
kaikki kelpaa - mukaan vain!
Kolme ballaadia Hopeanuolen näköpalloista
Akame:
Hopeanuolen silmät ovat kuin nuorella jumalalla:
ne leiskuvat tähtitaivaan valoa, alppitähden puhtautta, tähtilipun kunniaa;
ne heijastavat nuoruuden itsevarmuutta, itsepäisyyttä, itsenäisyyttä.
Hopeanuolen silmien tähden tekisin mitä vain, ainajain.
Sniper:
Hopeanuolen silmät ovat kuin keitossa lilluvalla kapakalalla:
tyhjät, ulostyöntyneet, karsastavat.
Yleisesti etovat, mutta...
ne haisevat
oudon hyvältä.
Eikä siinä vielä kaikki!
Hammasrivistö kuin Turhapurolla,
jalat kuin ameeballa,
häntä kuin märehtijällä,
Hopeanuolella,
isänsä matkijalla,
linssiludella,
akitalaisella pyllynpyyhkijällä.
Ben:
Yksi ynnä yksi on kaksi.
Hopeanuoli ynnä Sakura on Pikku Myy.
Huomenna ajattelin olla päärynä.
Kaali Radikaali
Minusta tulee happiradikaali,
vannoi Kaali Radikaali,
kehdossa, hoidossa, koulussa.
Isona muutan maailmaa,
ellei minusta tule tölkkiruokaa,
kaalivainaa, pelkkää vainoharhaa.
Kului vuosi, kului toinen.
Vaarin purkki mätäni,
vaan minusta tulee erilainen,
ikinuori, parempi kuori,
vannoi Kaali Radikaali,
tuleva happiradikaali.
Kului vuosi, kului toinen.
Äidin purkki mätäni,
vaan minusta tulee erilainen,
itsenäinen, vahva nainen,
vannoi Kaali Radikaali,
tuleva happiradikaali.
Kului vuosi, kului toinen.
Pian koittaa aikani,
luuli Kaali Radikaali,
tuleva happiradikaali.
Vaan luulo ei ole tiedon väärti:
Kun kohtalo laulaa,
on paras nauraa,
vannoi Kaalimaan presidentti,
Kaali Radikaali,
joka ei ollut enää
radikaali.
Näin en halunnut käyvän
Piinapenkkiin painan pääni,
ivaansa nauraa pahan pääri.
"Varisautomaatti on turha keksintö",
lauoin suustani.
Mauttomuuttani,
sitä se kuulemma oli.
Sua lemmin,
miksi siis emmin?
Miksi tätä pohtinut en aiemmin?
Olisin odottanut kauemmin,
hartaammin.
Näissä olosuhteissa,
tuo kysymys painaa mieltäni,
enemmän
ja
enemmän.
Suljen silmäni.
Siellä missä ennen kaikui ääni ja into,
nyt kaikuu pelkkä kaipuun tuuli,
vaimea ja nuori.
Eikä pian sitäkään enää.
On kaksi ennustusta,
toinen hyvä, toinen paha.
Hyvässä solasta nousee uusi uljas maailma;
Pahassa solaan ruumiillistuu epätoivon airut:
Señor Äf Äffington,
ja katkeransuloiset kostonjetit,
jotka soivat kuin kohtalon Urut,
ja aloittavat kaiken lopun.
Näin en halunnut käyvän.
Estradi on vapaa!
vaikka ajatus on kytenyt,
ja useat kerrat kylpenyt,
runotiikan maassa.
Poetiikkaa ja mystiikkaa,
nää lahjat kauneimmat sain,
erotiikkaa tai heuristiikkaa,
kaikki kelpaa - mukaan vain!
Kolme ballaadia Hopeanuolen näköpalloista
Akame:
Hopeanuolen silmät ovat kuin nuorella jumalalla:
ne leiskuvat tähtitaivaan valoa, alppitähden puhtautta, tähtilipun kunniaa;
ne heijastavat nuoruuden itsevarmuutta, itsepäisyyttä, itsenäisyyttä.
Hopeanuolen silmien tähden tekisin mitä vain, ainajain.
Sniper:
Hopeanuolen silmät ovat kuin keitossa lilluvalla kapakalalla:
tyhjät, ulostyöntyneet, karsastavat.
Yleisesti etovat, mutta...
ne haisevat
oudon hyvältä.
Eikä siinä vielä kaikki!
Hammasrivistö kuin Turhapurolla,
jalat kuin ameeballa,
häntä kuin märehtijällä,
Hopeanuolella,
isänsä matkijalla,
linssiludella,
akitalaisella pyllynpyyhkijällä.
Ben:
Yksi ynnä yksi on kaksi.
Hopeanuoli ynnä Sakura on Pikku Myy.
Huomenna ajattelin olla päärynä.
Kaali Radikaali
Minusta tulee happiradikaali,
vannoi Kaali Radikaali,
kehdossa, hoidossa, koulussa.
Isona muutan maailmaa,
ellei minusta tule tölkkiruokaa,
kaalivainaa, pelkkää vainoharhaa.
Kului vuosi, kului toinen.
Vaarin purkki mätäni,
vaan minusta tulee erilainen,
ikinuori, parempi kuori,
vannoi Kaali Radikaali,
tuleva happiradikaali.
Kului vuosi, kului toinen.
Äidin purkki mätäni,
vaan minusta tulee erilainen,
itsenäinen, vahva nainen,
vannoi Kaali Radikaali,
tuleva happiradikaali.
Kului vuosi, kului toinen.
Pian koittaa aikani,
luuli Kaali Radikaali,
tuleva happiradikaali.
Vaan luulo ei ole tiedon väärti:
Kun kohtalo laulaa,
on paras nauraa,
vannoi Kaalimaan presidentti,
Kaali Radikaali,
joka ei ollut enää
radikaali.
Näin en halunnut käyvän
Piinapenkkiin painan pääni,
ivaansa nauraa pahan pääri.
"Varisautomaatti on turha keksintö",
lauoin suustani.
Mauttomuuttani,
sitä se kuulemma oli.
Sua lemmin,
miksi siis emmin?
Miksi tätä pohtinut en aiemmin?
Olisin odottanut kauemmin,
hartaammin.
Näissä olosuhteissa,
tuo kysymys painaa mieltäni,
enemmän
ja
enemmän.
Suljen silmäni.
Siellä missä ennen kaikui ääni ja into,
nyt kaikuu pelkkä kaipuun tuuli,
vaimea ja nuori.
Eikä pian sitäkään enää.
On kaksi ennustusta,
toinen hyvä, toinen paha.
Hyvässä solasta nousee uusi uljas maailma;
Pahassa solaan ruumiillistuu epätoivon airut:
Señor Äf Äffington,
ja katkeransuloiset kostonjetit,
jotka soivat kuin kohtalon Urut,
ja aloittavat kaiken lopun.
Näin en halunnut käyvän.
Estradi on vapaa!
-
Uru: Age Beyond Myst - Uusi jäsen
- Viestit: 4
- Liittynyt: 28.10.2022 23:48
- Sukupuoli:
- Galleria: [ Katso kuvat ]
- Karma: 0