Katsomasi anime-elokuva

[kata]

Mitä kaikkea japanilaisia animaatioelokuvia olet katsonut tähän asti? Esittele lyhyesti elokuvan juoni (Ei ole pakollista). Olivatko ne mielestäsi hyviä vai huonoja, perustele? Kenelle kaikille suosittelet niitä? Omistatko tämän elokuvan?

Minullahan on monia anime-elokuvia mitä olen katsonut elämäni aikana, mutta tässä on muutama.

Hayao Miyazaki elokuvat

- Olen katsonut Hayaon tekemiä elokuvia Totoron, Kissojen valtakunnan, Prinsessa Mononoken, Laputan, Aaltojen kuohun, Liikkuva linnan, Kiki lähettipalvelun. Juonia en rupea tässä selittämään, mutta voin sen sanoa että kaikissa esiintyy taikuutta, rakkautta sekä erilaisuutta.
Kaikki olivat mielestäni tosi hyviä. Hayaon elokuvat tuntee upean piirtotyylin ansiota, & sen että monet hänen elokuvistaan käsittelevät ihmisen suhdetta luontoon. Elokuvissa ei tule esiintymään hirveästi hahmoja & se on mielestäni hyvä, koska hahmoja oppii nopeammin tunnistamaan nimestä sekä ulkonäöstä.
Suosittelen Hayaon elokuvia kaiken ikäisille tytöille sekä pojille. Jotkut elokuvat saattavat olla aika raakoja esim. Prinsessa Mononoke, verilöylyjen suhteen.
Itse omistan nämä kaikki lajittelevani anime-elokuvat, tavoitteena olisi hommata kaikki Hayaon animaatioelokuvat.

Tomb of Dracula

- Juoni:
Saamme seurata Draculan vertahyytävää matkaa Bostoniin, missä hän rakastuu aivan tavalliseen tyttöön, nimeltään Dominic. Pari saavat pienen pojan, joka kuolee kun häntä ammutaan aseella. Tästä alkaa taistelu Kuningas Paholaista vastaan...

Tykkään vanhan aikaisista elokuvista, joten tykkäsin tästäkin. Hahmojen ulkonäöt olivat hyvät, varsinkin Dracula oli loistavasti tehty. Elokuva on jännittävä sekä kammottavakin. Elokuva sisältää: Verta ja kauhistuttavia kohtia.
Jos pitäisi sanoa minkä ikäinen saa katsoa niin se saa olla K12 tai vanhempikin.
Omistan enkunkielisen version VHS'nä, mutta olen katsonut suomeksikin. Enkunkielinen on mielestäni parempi.

Wolf Children

- Juoni:
19-vuotias opiskelija Hana rakastuu luokkatoveriinsa jolla on salaisuus: hän on ihmissusi. Hänellä & Hanalla on kaksi ihmissusi lasta: tytär, Yuki, & poika, Ame. Myöhemmin Amen syntymäpäivänään, heidän isä kuolee metsästäessään lapsille ruokaa.
Yuki & Ame kokevat kasvaessaan muuttamista, erilaisuutta, vaaroja sekä seikkailua luonnossa.

Aivan ihana elokuva! Olen aina tykännyt koira-susi aiheisista elokuvista, joten olisi se ollut aika ihme, jos en olisi tästä kiinnostunut. Tykkäsin elokuvan kirkkaasta miljööstä sekä piirtotyylistä. Yukin & Amen kohdalla ollessaan pentuja näyttivät aivan pieniltä koiranpennuilta, mutta onneksi ajan myötä niistä tuli aikalailla susien näköisiä. Elokuva oli koskettava monesta kohtauksesta.

Suosittelen tätä katsottavaksi kaikille koira-susi elokuvan rakastaville. Ikärajana mielestäni oli K7 ylöspäin.
Omistan tämän elokuvan DVD'llä, mutta vain enkunkielisenä.


HUOM. Kaikkia katsoamasi elokuvia ei tarvitse esitellä yhteen viestiin, voit millon tahansa kertoa eri viestissäkin.

[Lapin]

Viime viikolla tuli katsottua vuonna 2007 ilmestynyt Sword of the Stranger, joka oli aivan uusi tuttavuus minulle. Lyhyesti tiivistettynä Japaniin Sengoku-kaudelle sijoittuva elokuva kertoo nuoresta Kotarô-pojasta, joka paetessaan henkeään havittelevia sotilaita tapaa miekkamies Nanashin. Kaksikon riitaisesta alkutapaamisesta huolimatta Kotarô onnistuu taivuttelemaan Nanashin auttamaan häntä löytämään munkit, joiden luota poika joutui pakenemaan elokuvan alussa. Matkalla pojan ja nuoren miehen välille syntyy hitaasti luottamuksellinen suhde, mutta paljastuu, että useampikin ryhmä on kiinnostunut Kotarôn kaappaamisesta.

Järjettömän mielenkiintoinen tapaus elokuva kyllä oli, Japanin historia on aina kiehtonut minua ja tämä vielä pureutui jopa ulkopoliittisiin konflikteihin. Päähenkilökaksikko oli sympaattinen ja heidän välisestä suhteestaan pidin, niin ennalta-arvattava kuin se olikin. Hahmoista puheen ollen, joukossa oli jopa yksi eurooppalanen (kenties jopa skandinaavinen?) soturi, joka oli kokonaisuutena erittäin kiehtova tapaus: karu ja kova taistelija, johon kuitenkin suhtauduttiin varauksella ja jopa pilkalla taustansa vuoksi. Animaatiojälkikin oli nättiä, erityisesti toimintakohtaukset olivat todella laadukkaita niin toteutuksen kuin koreografiankin osalta.

Hieman omituinen elokuvan käsikirjoitus kyllä oli, Japanin ja Kiinan välisten konfliktien sijasta yhtäkkiä mukaan tungettiin jotain profetiaa ja ties mitä. Sivuhahmoja oli valtavat määrät, ja itse olin alussa hieman eksyksissä siitä, kuka toimi kenenkin puolella ja millä motiivein. Katsoin elokuvan myös englanniksi dubattuna, mikä osoittautui huonoksi ideaksi: muutama hahmo kuulosti eittämättä erittän hyvältä, mutta kokonaisuus oli valitettavan laimea. Amerikkalaisten näyttelijöiden japanin lausuminen tuppaa myös aina hieman hymyilyttämään.

Ristiriitaisista fiiliksistä huolimatta elokuvassa oli mielestäni paljon hyvää ja suosittelen, mikäli kaunis animaatio ja feodaalinen Japani kuulostaa miellyttävältä yhdistelmältä.

[Uru]

Gyo - Fish
Tämä ei ole suoranaisesti elokuva, vaan OVA, joka perustuu Junji Iton samannimiseen mangaan.

Kolme yliopistotyttöä viettää lomapäiviä rannikolla, kun he löytävät asunnostaan omituisen kalan. Kala on mädäntynyt, mutta se jatkaa liikkumista omituisilla hyönteismäisillä jaloilla. Kala ei kuitenkaan ole vain paikallinen, vaan oudot kalat rantautuvat kaikkialla Japanissa. Miljardien kalojen aiheuttaman kaaoksen jälkeen ongelmat vain pahenevat, kun kalojen alkuperä alkaa paljastua.

Junji Iton mangat saavat voimansa Iton piirrosjäljestä: lähes kaikki Iton tarinat ja pelottavat ideat kuulostavat ajatuksina typeriltä, mutta Iton piirtäminä monet -eivät kaikki- niistä tulee oikeasti kammottavia. Animena ainakaan tämä idea ei lähtenyt toimimaan.

Animen piirrostyyli on melko geneerinen ja siinä on monesti omituisesti vääntyviä raajoja ja muuta vastaavaa. Lisäksi tähän on lisätty tosi paljon fanipalvelua alastomuuden ja mustekalan muodossa, mikä oli erittäin wtf. Toki tässä oli jo alunperinkin sairaan häröjä juttuja, mutta ei niitä olisi tarvinnut lisätä.

Piirrosjäljen takia animea ei osaa missään vaiheessa ottaa vakavasti, kun vakavissa kohdissa on aina joku ääliöelementti mukana.

Gyossa ehkä paras puoli on se, että tässä on käsitelty koko sarja eikä vain pientä osaa siitä. Odotin aluksi, että tämä olisi vain selviytymistaistelu jalkakaloja vastaan, mutta se käsitteli mangan pintapuolisesti läpi alusta loppuun.

Tästä kannattaa lukea manga. OVA oli lähinnä hauska, mutta ei saanut mangan kammottavaa tunnelmaa missään vaiheessa vangittua. Tosin OVA sopii hyvin katsottavaksi, jos etsinnässä on jotain tosi läppää videoillan päätteeksi.

[Sir Ruthchyild]

Ja vot! Värjäsin tekstin punaiseksi. Ai miten suurta tyydytystä näinkin pieni asia voi tarjota vaatimattomalle mielelle.

Tämän herättelyn jälkeen on aika siirtyä varsinaiseen subjektiin. Ladies and gentleman—saanko esitellä: Royal Space Force: The Wings of Honnêamise!

Gainax (kopirait 1987)

Maisteriteos.jpg (20.52 KiB) Katsottu 1008 kertaa

Animaatiostudio Gainaxin debyytti japanimaatioiden ihmemaailmaan, ja siltä seisomalta tyylipuhti maisteriteos! Ei hullumpaa aloittelijoilta!

Stoori on selkeä: Honneamisen valtiolla ei mene hyvin: naapurimaiden armeijat kolkuttelevat ovella, ja heidän avaruussotilasjärjestönsä on planetaarinen naurunaihe—ainutkaan astronautti kun ei vielä ole käynyt taivaanvuohta korkeammalla. Kunnes epätoivoinen hanke laukaista ihminen avaruuteen saa aimo annoksen päivänvaloa, ja urakkaan valitaan astronauteista epäkelvoin—Shirotsugi Lhadatt. Katastrofin reseptikirja on valmis.

Vaan kuinkas sitten kävikään?

Shirotsugi Lhadatt läpikäy introspektion ja Leiquinni Nondelaikon laukaiseman valaistumisen. Kenraali Khaidennin elämänpituinen unelma toteutuu, ja Shirotsugi pääsee leikkimään Gagarinia. Ja kaikki elivät elämänsä onnelisna maailmanloppuun asti. Klassista!

Rakas kollegani, Sir Feynthorpe (the pikkusielu), pisti pahaksensa, kun Gainax haukkui Studio Ghiblin ihmishahmoja. Pah! Gainax on maailman ainoa animaatiostudio, jolla on varaa kritisoida Ghibliä! Toinen on Dingo Pictures.

Epä-ghiblimäinen piirrostaide on vain virkistävää vaihtelua—ja hahmot jopa tunnistaa erilaisiksi!

Ah, tuota 80-luvun värikylläisyyttä ja pehmeitä ääriviivoja! Ah, tuota Gainaxin yksityiskohtaista maailmanrakentamista ja silmiä hivelevää piirrosjälkeä! Vaan eihän tämä kelvannut aikalaisille, ehei! Rahakirstu ei koskaan täyttynyt, ja arviot kimpoilivat puolelta toiselle kuin pingispallo. Justice—where art thou?

No, äänestettiinhän tämä sentään 90-luvun lopulla kaikkien aikojen parhaimmaksi japanimaatiofilmiksi. Siitäs sait, Miyazaki ja sinun ihmiskloonisi! Tokihan minä Miyazakia oikeasti arvostan. Huumoria, ihmiset, huumoria!

Ja sitähän myös tästä maisteriteoksesta löytyy. Mitäpä ei löytyisi? No… ninjakoiria! Ei pariin tuntiin kaikkea sentään saa mahdutettua vaikka kävisi jätepuristimessa!

[Narikka & Bogart]

^ Hauska teksti!

Katottiin viime viikonloppuna yhtyeen kanssa animelegenda Otaku no Video. Kaunis tarina indie-animen suurista sankareista ja taisteluista corpoja kohtaan. Viittauksia animesarjoihin löytyy niin runsain mitoin, että leffan referensseille on jouduttu pyhittämään useampikin nettisaitti.

Pakollista katsottavaa kaikille animen ystäville!