Kuinka tutustuit animeen ja mangaan

[Lapin]

^ Nyt ollaan tosinostalgian äärellä, nuo Tekno-Kekon sivut olivat minullekin aikoinaan Se Portti mangaan ja animeen noin ylipäätään, vaikken vielä junnuna osannut noita artikkeleita kunnolla arvostaa. Kiitos valtavasti Zinclarille tuosta sivuston esiin kaivamisesta, olen itse koettanut paikantaa sitä ties kuinka kauan onnistumatta.

Jottei ihan offiksi menisi niin puhun nyt asiaakin: itse olen 2000-luvun ”mangabuumin” lapsia, jotka pääsivät jo nuorena animen makuun Pokemonin ja Hopeanuolen kaltaisten sarjojen kautta ja olivat juuri sopivassa iässä silloin, kun suomenkieliset Dragon Ballit ja Ranma 1/2:t ensimmäisen kerran julkaistiin. Itse en osaa edes erotella, mikä tuli ensin, kiinnostus coolin näköiseen japanilaiseen mediaan ylipäätään vaiko Hopeanuoli ja sen ympärillä pyörivä kulttuuri. Tekno-Kekon sivut ja ensimmäiset Ginga-fanisaitit löysin ainakin samoihin aikoihin, ne taisivat olla vierekkäin ensimmäisen nettiselaimeni kirjanmerkkilistassanikin... Tekno-Kekon kautta löysin myös muita varhaisia suomalaisia anime-fanisivuja, muistaako kukaan täällä Kissa-kujaa tai Chiisana Gin Kitsunea?

Gingan lisäksi omat ensisarjani rajoittuivat suomeksi saatavilla oleviin: Studio Ghiblin elokuvat, Ranma 1/2, Inuyasha ja Tokyo Mew Mew olivat varhaisteini-iän suosikkejani. Tuo Ranma huvittaa erityisesti nykyään, luin mangaa uusiksi pari vuotta sitten ja kaikki se suhdesekoilu ja pikkupervoilu meni minulta aika lailla oli 11-vuotiaana, eikä se sähläyshuumori, josta aikoinaan pidin, purrut enää yhtään samaan tapaan. Eipä noista vanhoista suosikeista ole oikeastaan säilynyt kuin Ghibli, heiluvathan muiden kohdeyleisöt siinä 10-16 -vuotiaiden tienoilla.

Oma makuhistoriani animen ja mangan kanssa on kyllä kiinnostava... Teininä minulla oli pitkään vaihe, jossa koetin kovasti peitellä omia nörttijuuriani, ja mutta lukioikäisenä into palasi jälleen. Tuolloin tosin katsoin lähinnä silloisia animeuutuussarjoja muiden suositusten mukaan miettimättä en kummemmin, mikä itseäni kiinnostaisi. Shounen - genre, joka joitain urheiluaiheisia kasarisarjoja ja muskelikoiria lukuunottamatta ei kiinnosta minua nykyään pätkän vertaa - tuntui tuolloin erityisesti omalta jutulta. Mangaa en lukenut ollenkaan, koska suurin osa suomenkielisistä sarjoista ei puhutellut minua lainkaan, enkä vielä tuolloin uskaltanut marssia englanninkielisten hyllylle selailemaan mahdollisesti kiinnostavia pokkareita.

Nyt vanhempana minusta on tullut ärsyttävä vanhus, jonka animemaku rajoittuu vahvasti 2000-luvun alkuun tai sitä vanhempiin sarjoihin. Olen alkanut myös lukea aktiivisemmin mangaa, ja ensimmäisen kerran elämässäni myös kunnolla ostan sitä. Mangassa tykkään jopa 70- lukua varhaisemmasta kamasta (on se Shitano Ishinomori nyt vaan niin kova jätkä), mutta toisaalta uudempikin sarjakuva kelpaa (jostakin minun on aikuisia teemoja käsittelevä yurini saatava prkl). Minusta on siis samaan aikaan tullut sekä kaikkiruokaisempi että nirsompi: nuorempana kulutin niitä vähäisiä sarjoja, mitä käsiini sain, mutta nykyään nappailen kiinnostavia mangoja ja animeita sieltä täältä, mutta rimani on sitä vastoin korkeampi. Niin siinä kai käy, kun ikää kiertyy.

[Zinclair]

Tuohon uudempaan anime- ja mangatarjontaan liittyen, eräs asia, joka minua erityisesti ihmetyttää monessa uudemmassa sarjassa, on niiden kulmikas piirrustustyyli. Jostain syystä varsinkin 90-luvulla tällainen kulmikkuus yleistyi runsaasti. Budjetistakaan tuo kulmikkuus ei taida olla kiinni, sillä esimerkiksi Neon Genesis Evangelionissa (1995) meno on varsin tyyliteltyä, vaikka lieneekin suuremman kaliiperin sarja? Eipä tuo kulmikkuus ainakaan realismia lisää, sillä elävät olennot ovat kuitenkin ulkomuodoltaan varsin pyöreitä. Sinänsä tyylitellyssä piirrosjäljessä ei ole vikaa, jos se on tehty taiten ja sopii kokonaisuuteen, mutta jos tämä kubismi-innostus on vain mutkien oikomiseksi piirtämisen ja animoinnin suhteen, niin se vähän harmittaa.

Nyt kun miettii, niin sama muutos on oikeastaan tapahtunut myös länsimaisessa animaatiossa, kun verrataan vaikkapa 80-luvun pyöreitä Halinalleja ja Smurffeja 90-luvun Ren & Stimpyn ja Dexterin laboratorion tyylitellympään piirrosjälkeen.

[SuBi]

Löysin vain ja kiinni jäin

[Lapin]

Tuohon uudempaan anime- ja mangatarjontaan liittyen, eräs asia, joka minua erityisesti ihmetyttää monessa uudemmassa sarjassa, on niiden kulmikas piirrustustyyli. Jostain syystä varsinkin 90-luvulla tällainen kulmikkuus yleistyi runsaasti.

Heh heh, sain tuossa vähän aikaa sitten loppuun ysärisarja Slayersin ja siinä noita kulmia riitti. Minkään vuosikymmenen anime/manga ei tietenkään ole 100% samasta muotista, mutta trendejä eri aikakausilta on tosiaan helppo erottaa - 90-luvun kulmikkuuden lisäksi mieleen tulee oma inhokkini, 2000-luvun perusshoujonkin koossaan voittavat nättityttöhahmojen iirikset à la Kanon ja kumppanit.

Se, millainen tyylisuunta on milloinkin pinnalla, on minullekin hienoinen mysteeri. Budjettihaasteet sulkisin itse ainakin pois vaihtoehdoista, koska animoinnissa hahmojen muotokieltä (esim. pyöreys vs. kulmikkuus) oleellisempia ovat sellaiset asiat kuin yksityiskohtien määrä niin viivan kuin värityksen suhteen, koska nämä määrittävät, paljonko aikaa kunkin framen piirtämiseen menee. Arvelisin taidetyylien olevan verrattavissa mihin tahansa muihin trendeihin: kun jokin työ menestyy kiitos tuoreelta tuntuvan ulkonäkönsä, alkaa ihailijoita ja jäljittelijöitä ilmestyä kuin sieniä sateella, ja kun toiston myötä trendi lopulta menettää uutuudenkiiltonsa, siirtyy suuri yleisö seuraavan asian pariin. Tietty mikään trendi ei synny tyhjästä - olisi aika kiinnostavaa kartoittaa, millaisia evoluutiokaaria kulloinkin suosion huipulla olleiden taidetyylien välille voisi piirtää...